32+4

Huuoooh.
En aiemmin ottanut sitä todesta, kun minua sääliteltiin sen vuoksi, että olisin viimeisilläni kesällä.
Pyyhh. Samapa tuo.
Nyt vasta ymmärrän, mitä tuolla tarkoitettiin.

Tämä kuumuus rupeaa välillä olemaan aivan sietämätöntä. O____O

Nyt pyörin ensimmäisen yöni pelkästään tuon vuoksi ja veikkaan, että monia muita on vielä luvassa.
Mikään asento ei tuntunut hyvältä, ei ollut väliä oliko ikkuna auki - vai ei.
Oli vain kuuma ja epämukava olo jatkuvasti.

Huomenna tarkemmin voinnista, sillä neuvolakäynti on taas vuorossa!
Tarkoitus oli vielä lisäillä uusi kuva Maha-välilehteen, mutta ei tämä nyt taas tahdo toimia.
Uusi yritys huomenna.

rv 28+0

Tänään iski pieni pakokauhu, kun tajusin kuinka vähän tätä aikaa enää tuntuu olevan.
Enää 10 viikkoa ja se maaginen 38 raskausviikkoa tulisi täyteen.
Aika tuntuu loppuvan kesken.

Välillä tuntuu että olen hieman yksinäni tämän valmistautumisen kanssa.
Miehen ajatukset pyörivät pelkissä tekemättömissä töissä, jotka täytyy hoitaa kuntoon.
Minun ajatukseni pyörivät ostoksissa, joita vauvaa varten tarvitsisi tehdä.
Mies stressaa kylppäriremontin valmistumista, jotta voisi aloittaa keittiön kanssa.
Minä stressaan vauvan huonetta, josta seinä täytyisi vielä kokonaan hioa ja maalata.

Välillä toivoisin, että mies haluaisi tehdä myös niitä asioita, jotka minusta tuntuvat tärkeiltä.
Vauvalle hankitut tavarat tuntuvat lojuvan siellä täällä muovipusseissa, eikä niille tunnu löytyvän mitään paikkaa.
Myös minun tavarani lojuvat vieläkin pahvilaatikoissa eikä niillekään tahdo löytyä tilaa.
Haluaisin, että mies tekisi tilaa tavaroilleni.
Tai että tekisimme sen yhdessä. 
Haluaisin että tekisimme edes jotain yhdessä.

En yksinäni viitsisi käydä miehen tavaroita läpi ja pohtia mitä pitäisi heittää pois ja mitä ei.

Ehkä hän ei vain ymmärrä sitä, kuinka valtava tämä pesänrakennusviettini on.
Ja kuinka paljon haluaisin hänen apuaan tässä kaikessa.

Mutta, itse raskaus.
Nyytti potkii ja mönkii kuin viimeistä päivää ja aina eri aikavyöhykkeellä minun kanssani.
Parhainta temmellysaikaa tuntuu olevan juuri yö, tarkalleen klo. 01:30 alkaen ja sen seurauksena omat yöuneni ovat jääneet lyhyiksi ja huonoiksi.
Myös pinnani on huomattavasti kireämmällä.

Kivut ja kolotukset eivät myöskään ole jääneet vieraiksi, niistä saan nauttia lähes päivittäin.

Kaikki vaan tuntuu tällä hetkellä niin keskeneräiseltä ja sen vuoksi tästä raskaudestakin on vaikea iloita ja nauttia.

Tuntuuko muistakin joskus siltä, että kaikki vaan on niin kesken?
Vai olenko ihan yksin tämän tunteen kanssa?
------------------------------


Today it hit me, the feeling that the time is running out with this pregnancy.
Only 10 more weeks and the magical 38 weeks will be full.
 
Sometimes it feels that I'm alone with everything, my toughts are wery far from those my bf thinks.
He's more stressed about renovations and I'm about all the things we should still buy for the baby.
Our wants and needs don't really click at this point.

I would really want to do somehting with him,
not just me alone.

Does anybody feel like this at some point,
or am I alone with this feeling?

Raskausoireet

En ollut itse niitä naisia, jotka tietävät raskaudestaan salamana pahenevan pahoinvoinnin myötä.
Itse aavistin mahdollisuuden raskauteen vasta siitä varmimmasta merkistä, tai pikemminkin kun siitä maagisesta hetkestä mentiin viikolla yli ja mitään ei kuulunut.

Lapsi oli oma joululahjani, kun plussanneen testin tein joulunpyhien jälkeen.
Tai, no totuuden nimissä, tein kolme plussatestiä kunnes uskoin.
Epäuskoa lisäsi se, että olin juuri viettänyt kuukauden Englannissa ja nauroin todennäköisyyttä siihen, että raskaus oikeasti saisi alkunsa heti Suomeen saavuttuani.
Näemmä näin kävi ja kyllä, tuo todennäköisyys huvituttaa itseäni edelleen.

Olen ollut onnekas omalla tavallani ja alkuraskauteni oli suht helppo.
En voinut pahoin, en itseasiassa ollenkaan. Kerran muistan tunteneeni kuvotusta jostain hajusta, mutta siihen se jäikin eikä takaisin ole tullut. Pahin oire, josta olen kärsinyt on ollut väsymys ja toisaalta, sitä onkin riittänyt. Pahimmillaan väsymystä esiintyi ensimmäisellä kolmanneksella, juuri opintojeni viimeisinä kuukausina.
Juuri silloin, kun minun piti suorittaa viimeistä näyttöäni viimeisessä työharjoittelupaikassani.
Juuri silloin, kun jouduin tekemään yövuoroja.
Kunniakkaasti läpi mentiin, mutta täytyy todeta että kyllä hieman päähän otti tuo ylimääräinen väsymys juuri niissä hiljaisissa yövuoroissa.

*

Väsymys hellitti lopulta ja olo normalisoitui. Toisen kolmanneksen olin voimissani ja virtaa tuntui riittävän vaikka mihinkä enkä tahtonut ymmärtää tiettyä rajallisuutta, jota toimissani tulisi olla. Hormonit myös hieman heittelivät ja olin hyvinkin itkuherkkä mitä pienemmistäkin vastoinkäymisistä. Myös ärsyynnyin herkästi.

*

Nyt tässä loppuajassa läheiseksi ystäväkseni tuntuu nousevan selkä- sekä lantionalueen kipu, mutta niitä osasinkin odottaa. Öisin on vaikea saada unta mm. vauvan iloisen liikkumisen vuoksi, joten väsymys alkaa taas hiljalleen lisääntymään, mutta nyt minulla on onneksi mahdollisuus päiväuniin. Heräilen myös jatkuvasti aamuyöstä, mutta siihen en ole keksinyt vielä järkevää syytä, ehkä uneni on vain herkempää nykyään.
Hengästyn myös helpommin ja liikkuessani muistutan enemmän ankkaa kuin ihmistä.
Hieman mietityttää kyllä jo itseä se, missä jaksamisissa olen kymmenen viikon kuluttua, kun maaginen 38 raskausviikko alkaa.

Vaikka raskausaika ihanaa omalla laillaan onkin, olisin jo itse valmis synnytykseen. Pelkään selkäni vuoksi, sillä se tuntuu herkistyneen rasitukselle pari vuotta sitten tapahtuneen kaatumiseni johdosta.
Sen jäljestä olen välillä kärsinyt oudoista selkäkivuista ja mietin, miten selkä jaksaa kantaa kasvavaa mahaani.

Muuten olen terve ihminen, mutta jos selkäni sanoo itsensä lopullisesti irti tämän raskauden aikana, en voi koskaan harjoittaa ammattia, johon juuri valmistuin.
Tieto siitä, lisää jännitystä tulevaisuuteen.