Raskausoireet

En ollut itse niitä naisia, jotka tietävät raskaudestaan salamana pahenevan pahoinvoinnin myötä.
Itse aavistin mahdollisuuden raskauteen vasta siitä varmimmasta merkistä, tai pikemminkin kun siitä maagisesta hetkestä mentiin viikolla yli ja mitään ei kuulunut.

Lapsi oli oma joululahjani, kun plussanneen testin tein joulunpyhien jälkeen.
Tai, no totuuden nimissä, tein kolme plussatestiä kunnes uskoin.
Epäuskoa lisäsi se, että olin juuri viettänyt kuukauden Englannissa ja nauroin todennäköisyyttä siihen, että raskaus oikeasti saisi alkunsa heti Suomeen saavuttuani.
Näemmä näin kävi ja kyllä, tuo todennäköisyys huvituttaa itseäni edelleen.

Olen ollut onnekas omalla tavallani ja alkuraskauteni oli suht helppo.
En voinut pahoin, en itseasiassa ollenkaan. Kerran muistan tunteneeni kuvotusta jostain hajusta, mutta siihen se jäikin eikä takaisin ole tullut. Pahin oire, josta olen kärsinyt on ollut väsymys ja toisaalta, sitä onkin riittänyt. Pahimmillaan väsymystä esiintyi ensimmäisellä kolmanneksella, juuri opintojeni viimeisinä kuukausina.
Juuri silloin, kun minun piti suorittaa viimeistä näyttöäni viimeisessä työharjoittelupaikassani.
Juuri silloin, kun jouduin tekemään yövuoroja.
Kunniakkaasti läpi mentiin, mutta täytyy todeta että kyllä hieman päähän otti tuo ylimääräinen väsymys juuri niissä hiljaisissa yövuoroissa.

*

Väsymys hellitti lopulta ja olo normalisoitui. Toisen kolmanneksen olin voimissani ja virtaa tuntui riittävän vaikka mihinkä enkä tahtonut ymmärtää tiettyä rajallisuutta, jota toimissani tulisi olla. Hormonit myös hieman heittelivät ja olin hyvinkin itkuherkkä mitä pienemmistäkin vastoinkäymisistä. Myös ärsyynnyin herkästi.

*

Nyt tässä loppuajassa läheiseksi ystäväkseni tuntuu nousevan selkä- sekä lantionalueen kipu, mutta niitä osasinkin odottaa. Öisin on vaikea saada unta mm. vauvan iloisen liikkumisen vuoksi, joten väsymys alkaa taas hiljalleen lisääntymään, mutta nyt minulla on onneksi mahdollisuus päiväuniin. Heräilen myös jatkuvasti aamuyöstä, mutta siihen en ole keksinyt vielä järkevää syytä, ehkä uneni on vain herkempää nykyään.
Hengästyn myös helpommin ja liikkuessani muistutan enemmän ankkaa kuin ihmistä.
Hieman mietityttää kyllä jo itseä se, missä jaksamisissa olen kymmenen viikon kuluttua, kun maaginen 38 raskausviikko alkaa.

Vaikka raskausaika ihanaa omalla laillaan onkin, olisin jo itse valmis synnytykseen. Pelkään selkäni vuoksi, sillä se tuntuu herkistyneen rasitukselle pari vuotta sitten tapahtuneen kaatumiseni johdosta.
Sen jäljestä olen välillä kärsinyt oudoista selkäkivuista ja mietin, miten selkä jaksaa kantaa kasvavaa mahaani.

Muuten olen terve ihminen, mutta jos selkäni sanoo itsensä lopullisesti irti tämän raskauden aikana, en voi koskaan harjoittaa ammattia, johon juuri valmistuin.
Tieto siitä, lisää jännitystä tulevaisuuteen.