rv 30+4 sekä neuvolakuulumiset

Suluissa viimekertaiset

Rv          30+4            (25+5)     
Paino      60,1             (58,0) 
RR:        125/68          (113/691)
B-hb       ei mit.           (124)    
Kohd.pohj. korkeus   27          (24)
Sydämensyke          134          (150)  
Liikkeet                    ++           (++)   

Eli tälläisiä numeroita saatiin tällä kerralla, eikä noistakaan nyt kummosempia voi sanoa.
Aikasta tasapaksusti mennään eteenpäin ja samoilla keskikäyrillä kuin aiemminkin.

Uutuutena ovat tänä päivänä yllättäneet harjoitussupistukset.
Olen niitä kyllä aiemminkin kokenut, mutta tänään niitä vasta on tullutkin. Eilen illalla alkoivat, pari kun nukkumaan pääsi. Yöllä taisin hereillä ollessa tuntea yhden, aamulla kolme ennen sängystä nousua ja vielä pari sen jäljestä. Mainitsin niistä neuvolassa, lähinnä siksi kun nyt tuntui tulevan oikein urakalla. Eivät kuitenkaan hätääntyneet, kun itsekin sanoin etteivät nämä ole mitenkään kivuiliaita, yrittivät kyllä urkkia olenko tehnyt jotain erityisen rasittavaa joka voisi vaikuttaa. 
Kuunnellut "anopin" hössöttämistä koko eilisen illan, check.

Siitä olen yllättynyt, ettei neuvolassa ole kertaakaan kyselty sen enempää ikäerostamme, vaikka kaikki muu tuntuukin heitä kiinnostavan. Jotenkin olisin olettanut heidän edes utelevan asiasta, kun koko muu parisuhteemme tuntuu aina tapetilla olevan.
Tämän asian mieleeni palautti eräs tuttavani, joka kyseisestä asiasta itsekin kirjoitti ja totesi, ettei ikäerolla ole väliä. Kuin pakostakin minun on oltava samaa mieltä siitä, ettei ikäerolla parisuhteessa ole väliä.
Ikäerolla ei olekaan väliä, ei minulle.
Siltikin ymmärrän sen, että jollekin toiselle sillä voi olla suurikin merkitys.

En tiedä olenko kasvanut tähän ajatusmaailmaan siksi, koska suvussamme ikäeroa on
esiintynyt melkein joka suhteessa.
Äitini vanhin sisko on saman ikäinen kuin oma isoäitini isäni puolelta.
Syntyvällä lapsellani on pikkuserkkuja ikähaitarilla 0-30+v.
Itselläni on serkkuja, jotka ovat äitini ikäisiä ja jopa vanhempia.
Isovanhemmillani, äitini puolelta, oli ikäeroa sirot 13 vuotta.
Isoäitini vanhemmilta ikäeroa löytyi taas kunnioitettavat 21 vuotta.

Minun ja mieheni ikäero sopii jonon jatkoksi siis aivan kuin nakutettu eikä edes pistä silmään.

Tuttavillamme taas on totuttelu voinut viedä aikaa ja ainakin parilta koulututultani olen leuan saanut loksahtamaan mainitsemalla mieheni iän, mutta siitäkin järkytyksestä on selvitty.

Mieheni oli jo teini-ikäinen kun itse synnyin.
Olin kolme, kun miestäni kutsuivat kutsunnat.
Mieheni juoksi naisten perässä ja eli nuoruuttaan, kun itseäni kiinnostivat pelkästään pehmolelut ja Muumit.
Kuulostaako oudolta,
ehkä.
Mutta meille se on siltikin täyttä arkielämää.

Onko iällä teille merkitystä, 

missään suhteessa?

ps. Ja tässä vaiheessa ihan vain jo selvennykseksi, etten tarkoita tälläkään ääripäätä, jossa teini-ikäinen seurusteli keski-ikäisen kanssa.

-------------------------------

I've been thinking about age difference, in relationships. 

I got the idea of a friend of mine, who also wrote about it.
I really don't think that age is such a big issue, because I've been around it all my childhood.My mum's oldest sister is the same age as my grandmother (from dad's side)
I have cousins as old as my mom or even older.
My mother's parents had an age difference of 13 years.
My great-grandfather was 21 years older then her wife.

My bf was already a teenager when I was born.
When I was three, he went to army.

Sounds strange, eh?
For us is only our everyday life.