Pörröt

Aiemmin olen todennutkin että kattomme alla asustelee mieheni ja minun lisäkseni kaksi hieman pörröisempää otusta, vinkukaksikkomme suloisten marsujen muodossa.

Tyttömarsut ilahduttavat arkeamme vaativalla vinkumisellaan ja hauskoilla pyrähdyksillään,
vaikka muuten nämä kyseiset yksilöt aika epäsosiaalisia ovatkin.

Teqi

Toinen marsuistamme, Tequila, on eräänlainen rescue-keissi parin vuoden takaa. Itse asiassa marsuja tuli alunperin kaksi, mutta toinen valitettavasti kuoli loppuvuodesta 2010.
Alkuperäinen omistaja ei enää halunnut pitää marsujaan, vaan halusi niistä eroon.
Tarjouduimme silloisen seurustelukumppanini kanssa ottamaan marsut omiin hoteisiimme ja hyvällä tuurilla saimme kaikki tarvikkeet ja marsut täysin ilmaiseksi.

Pienoisena yllätyksenä tuli se, ettei marsujen kynsiä oltu leikattu hyyyyvin pitkään aikaan, joten minun (kokemattoman noviisin) ikuiseksi murheenkryyniksi lopulta muodostui jatkuva tappelu kynsien suhteen. Tunnen syyllisyyttä kynsistä, vaikken itse niitä olekaan aiheuttanut välinpitämättömyydelläni, mutta siltikin tilanne pistää vieläkin vihaksi.

Myös käsittelyyn kumpaakaan ei oltu totutettu ja sen huomaa vieläkin siitä ettei Tequila tykkää kosketuksesta tai ihmiskontaktista yhtään. Teqin veikkaisin olevan iältään neljä vuotta, mutta varma en voi olla.

Erossa Tequila jäi entiselle seurustelukumppanilleni pariksi kuukaudeksi, mutta palasi lopulta minulle jolloin päätös toisen marsun hankinnasta syntyi.

Tequila ja Pippuri

Kesällä 2011 meille saapui teddy-tyttömme, oma rakas pikku-paskiaiseni, jonka nimeä emme ole vieläkään varmuudella päättäneet.
Rosie on se virallinen, mutta itse käyttämämme kutsumanimi vaihtelee Pippurin ja tuon ylenpänäkin todetun p-p:n välillä. Pippuri on hellyyttävä otus, mutta sellainen rohmu etten ole samanlaista aiemmin nähnyt.
Myöskään tätä marsua ei sosiaaliseksi voi nimittää vaan pikemminkin uteliaaksi, mutta rohkea se on Teqiin verrattuna.
Epäilen Teqin tartuttaneen omalla pelokkuudellaan pientä varautuneisuutta myös Pippuriin, mitä tulee käsittelyyn ja kontaktiin ihmisten kanssa. Mutta otamme päivän kerrallaan.

Asumus nykyisellään

Aiemmin marsut saivat juoksennella vapaammin olohuoneessamme, mutta parketin saadessa liikaa iskuja (virtsaa) piti tilaa ruveta rajaamaan jollain konstilla. Pari päivää sitten karautin paikallisen Hong Kongin pihaan ja ostin sieltä marsupiireissä tunnettua Deuzerin-moduulihyllykköä aka Taikakuutioita.

Tällä hetkellä tila on vieläkän aika pieneksi rajattu, mutta valitettavasti myös meidän on pakko päästä kyseisessä huoneessa liikkumaan. Tarkoituksena on siirtää marsumme toiseen huoneseen myöhemmin, kun tilaa vapautuu ja suurentaa tyttöstemme liikkumatilaa vielä entisestään.

Myönnän olevani vielä hyvinkin kokematon marsujen suhteen ja opin jatkuvasti uutta. Vaikka tyttömme ehkä rohkeampiakin voisivat olla, en siltikään vaihtaisi kumpaakan pois.
Varsinkaan Teqin kohdalla en kadu mitään, sillä näemmä kokeneempikaan kasvattaja ei siitä kyennyt huolta pitämään pienempänä, joten parempi näin.