The first day Alone.

Tänään tämä meidän arki vasta tositeolla lähtikin rullaamaan, sillä mies palasi töihin.
Neljän viikon ajan olen heräillyt aikaisin aamulla poikamme ähkimisiin, tänä aamuna heräsin pitkästä aikaa miehen herätyskelloon.
Ja pojan ähkimiseen.

Suunnittelin saavani tänään paljon aikaiseksi ja laitoin itselleni herätyskellon soimaan kahdeksaksi.
Lopulta heräsin puolikymmeneltä väsyneenä ja kun alakertaan asti pääsin heräsi tuo pieni seuralaisenikin. Siitä asti olemmekin yrittäneet päästä takaisin nukkumaan, mutta siinä vielä onnistumatta.

Poika vain pälyilee ympärilleen, haukottelee kuin mikä, mutta ei nukahda.
Tutin pullauttaa ulos suustaan juuri siinä kriittisellä hetkellä, kun saattaisi nukahtaa.
Olin jo siinä pisteessä, että mieleni teki täräyttää pojalle parikymmentä milliä Tuttelia naamariin, sillä ei tuosta imettämisestäkään tuntunut toinen tulevan millään kylläiseksi.
Olin epätoivoinen, minun oli tarkoitus siivota tänään.

Lopulta tajusin etten voi suunnitella juurikaan sitä, mitä nykyään teen.
Viimeiset neljä viikkoa pystyin, sillä jos poika heräsi oli meitä kotona kaksi pientä partiolaista häntä tyynnyttelemässä, nykyään olen vain minä.

Kun poika lopulta nukahtaa äiti ampaisee tämän teoksen pariin.
Hitot siitä siivoamisesta.

Eikä tuo ihana otukseni paljoakaan välitä, onko hänen äitinsä juuri silloin kiillottamassa pöytähopeitaan vai suoristamassa tukkaansa, kun hätä iskee niin hätä iskee ja silloin itketään.
                                                                   <3

Torey Hayden

Erikoistumisopintojemme alussa saimme eräällä tunnilla aluksi hyvinkin tylsältä vaikuttavan tehtävän. Vaihtoehtoja oli, joko lukisimme kirjan, katsoisimme elokuvan, kävisimme tutustumassa jonnekin, tekisimme julisteen etc ja aihe liittyisi jotenkin opintoihimme.

Valitsimme lopulta parini kanssa aiheeksemme kirjan ja kirjaksi valikoitui Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset.

Se oli ensikosketukseni kyseiseen kirjailijaan ja kyseisen tehtävän jälkeen olen jäänyt koukkuun sekä aina tilaisuuden tullen lukenut kirjan jos toisenkin.

Tänään käydessämme ruokakaupassa, silmiini osui kyltti joka ilmoitti -40% alennuksesta Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa. Pakkohan sisällä oli käväistä ja mukavan saaliin sainkin mukaani.

Toisten lapset, Nukkelapsi ja Sähkökissa

Mielenkiintoisiksi Haydenin kirjat tekee se tosiseikka, että monet niistä pohjautuvat tositapahtumiin ja lapsiin, joihin Hayden on uransa aikana törmännyt.
Hän on työskennellyt henkisesti häiriintyneiden lasten parissa kouluissa, sairaaloissa ja laitoksissa sekä toiminut useita vuosia tutkijana sekä opettajana yliopistossa.

Yksinkertaisesti sanottuna monissa kirjoista paneudutaan lasten valikoivaan puhumattomuuteen, häiriintyneisyyteen ja traumoihin niiden taustalla.

Otavan sivut kertovat Haydenin kirjojen myynnin rikkoneen jo puolen miljoonan rajan Suomessa, eli yksin en ole tämän lukuinnostukseni kanssa.


Wikipedia kertoo naisen tuotannoksi seuraavan:

• Tiikerin lapsi
• Toisten lapset
• Häkkipoika
• Auringonkukkametsä
• Lapsi muiden joukossa
• Sähkökissa
• Nukkelapsi
• Pöllöpoika
• Hiljaisuuden lapset
• Aavetyttö
• Viattomat

(ylivedetyt on tullut luettua)

Jos aihepiiri vain kiinnostaa, niin suosittelen.
Itse aloitin sattumalta tuotannon loppupäästä ja ensimmäiseksi kirjaksi voin suositella lähes mitä tahansa lukemaani, Hiljaisuuden lapset tosin oli se joka minut koukutti.