Vaihtelu virkistää

Palasimme juuri jälkipolveni kanssa tuolta lumen ja jään valtakunnasta, ulkoa siis. Taitoimme matkaa aina niin luotettavan (köh..) Pököttini kyydissä ja kuskina toimi, kukas muukaan, kuin aina yhtä luotettava (köh) minä.
Ai että kyllä hirvitti hieman, kun noillä pikkuteillä tuo ajotuntuma oli huomattavasti lähempänä kaurapuuroa kuin asfalttitietä.

Syy tosin autolla ajelemiseen oli niinkin mukaisa, että pitäydyin lupauksessani lähteä tänään kotoa kauemmaksi, enkä kadu sitä ollenkaan. Kävimme pojun kanssa nimittäin tapaamassa uutta tuttavuutta, kenen kanssa olen vaihdellut sähköpostia jo kesästä asti, mutta ketä en vielä ole kertaakaan ihan livenä tavannut. Kyseessä oli eräs toinen täkäläinen äiti, jolla on pari kuukautta L:ää vanhempi poika itsellään. Ja voi että, kuinka tuo pikkuinen nautti! 
Vanhempi leikkikaveri, jolla tuo liikeulottuvuus on hippasesti suurempi, oli kovin kiinnostunut L:stä ja halusi kovasti osoittaa L:lle hieman rajumpaa rakkautta sörkkimällä tämän poskea jatkuvasti. 

Onneksi L ei pienestä välittänyt, vaan innoissaan öhisi siihen asti, kunnes nälkä ja lopulta väsymys yllättivät. 

Oli niin virkistävää jutella taas pitkästä aikaa ihmisen kanssa, jota ei harmita keskustella aiheesta vauvat.  Tosin tuntui siltä, että aika loppui inhottavasti kesken, mutta vauvan kanssa täytyy mennä vielä vauvan ehdoilla. Kunhan tuo ukkopötkö vaan vielä hieman kasvaa, niin pääsemme paremmin kyläilemään.
 
Eli toisin sanoen, päivä on ollut mitä mainioin. Samaa kaavaa noudatti viime yö, sillä L heräsi vain yhden (1!) kerran ennen kello kuutta ja tutin saatuaan nukkui vielä tunnin lisää. Tosin tuo yksi herääminen oli hieman erilainen kuin muut, sillä L heräsi ensimmäistä kertaa ihan itkien, vaikka yleensä heräämiset ovat olleet ähinää. Päätin sitten syöttää hänet jo hieman normaalia aiemmin, sillä se oli ainoa mikä pojun rauhoitti. Mutta nälkä ilmeisesti olikin syy pienen itkuun, sillä poika nukahti samantien ahmittuaan ensin maitoa itseensä ja maidon voimalla jaksettiinkin uinua ihanasti taas toiset viisi tuntia putkeen.

Sain myös taistelumeriittini tämänpäiväisen autoiluun kohdistuvan urotyöni merkeissä, sillä molemmista käsivarsista löytyy (alla referenssikuva) turvakaukalon kantoaisan hiertämää ihottumaa. Ensi kerralla olen astetta viisaampi ja otan parkkipaikalla mukaani pelkästään lapsen ja jätän (yllä näkyvän) miljoonakiloisen möhkäleen suosiolla autoon odottamaan kotiinlähtöä.

Onpa muuten oma käsivarsi oudon näköinen, kun sen kameralla ikuistaa.

Hulluus iski!

Ensimmäistä kertaa elämässäni TOIVON että pyykinpesukoneemme pamahtaisi.
Pesukone, joka suoraansanottuna pitää aivan karsean kolinan.
Pesukone, jossa ne vähäisetkään hienopesuohjelmat eivät toimi.
Kone, jonka ikä alkaa olemaan jo kaksinumeroinen. (Googlettamallakaan en löytänyt masiinasta enää MITÄÄN.)
Tässä koneessa voit vain unelmoida pikapesuista tai muista. EKO-pesukin tarkoittaa suomeksi ihan rehellisesti sitä nyrkkipyykkiä.

Jaa miksi?
 

verkkokauppa.com

Tämän vuoksi!
Ensinnäkin, se on musta!
Sillä on halpa hinta!
Siinä on enemmän pesuohjelmia, kun se yksi jota voi käyttää!
Se vain sattuu olemaan aivan uppo-outo merkki minulle?

Minulla olisi kyseiseen kaunokaiseen varaa.
Ja halua enemmän kuin saisi.
Mutta hitto kun tuo vanha rupukin vielä toimii! 
Ja toimimisella tarkoitan nyt sitä, että se pesee kuitenkin vielä vaatteet niillä parilla hassulla ohjelmalla.

Ulkoilua

Fiilis on todella hyvä, sillä tänään tuli käytyä pitkästä aikaa pikkuisen vaunuilemassa tuossa pikkutiellä! Tähän asti tie on ollut aivan _järkyttävän_ liukkaassa kunnossa eikä sitä ole kaiken lisäksi hiekotettu ollenkaan. Ja minä en enää, kiitos pari vuotisen kaatumiseni, halua ehdoin tahdoin lähteä testailemaan tasapainoani tiellä, jossa pelkkä eteenpäin pääseminen vaatisi jalkaansa kenkien sijaan luistimet. Olemme siis jättäneet ulkoilut kokonaan, kauppareissuja ja ulkopäikkäreitä lukuunottamatta.

Mutta tänään, kiitos ihanan lumisateen joka peitti kokonaan jäisen tien,
TÄNÄÄN me ulkoilimme!

Tietysti, kun minun hyvän tuurini ottaa huomioon, niin kaikkihan ei tälläkään kertaa mennyt ihan niin, kuin Strömsössä. Sadesuoja hajosi ja tietysti juuri silloin, kun sitä lunta satoi. Fiksuna ihmisenä tietysti valjastin insinöörin olemattomattaitoni jo heti kotiportailla ja fiksailin sadesuojan kiinni lopulta pyykkipojilla, sillä en halunnut luopua kävelyretkestä millään.

Ulkoilu rajoittui pariinkymmeneen minuuttiin, sillä kovin pitkälle tietä emme päässeet vaunujen kanssa menemään. Tien haarautuessa eteemme lätkäistiin vaihtoehdoiksi, joko jatkaminen isoa alamäkeä pitkin tai auraamatonta, pikkuista sivutietä. Valitsin u-käännöksen, sillä kaikesta lumesta huolimattakaan en viitsinyt kokeilla tuuriani isossa alamäessä;
se kaikki jää kuitenkin kummitteli vielä lumipeitteen alla.

Kotiin päästyämme kannoin minimiehen omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan ja itse istuuduin tietokoneen ääreen. 
Kohta kumminkin pitäisi nousta, sillä eiliset tiskit kummittelevat vieläkin lavuaarissa likaisina.
Jännä juttu, etteivät ne yön aikana olekaan kadonneet, niin kuin salaa toivoin?
Ja omistamme kyllä tiskikoneen, mutta kaikki teflon-pintaiset, kuten paistinpannu, pesen ihan suosiolla käsin.
Myöskin tämän päivän ruoka odottelee valmistajaansa.
Pyykkiäkin tietysti voisi pestä.
Voi tätä ainaista joutilas elämää!

Instagram fiilistelyjä!

L on itse ihanuus

OI NYT TÄYTYY HEHKUTTAA,
EILEN NUKAHDETTIIN ILMAN ITKUN ITKUA!

sori capsin raiskaus,
mutta tämä on suuri hetki meille!

L tuhisi sängyssään klo 20:00 ja äiti vahti tuttia haukan tavoin 30min,
resepti onnistuneisiin yöuniimme?

Yöpuulle aloimme valmistumaan siis jo kuudelta yöpuvun vaihdolla, jonka jälkeen L tankkaili maitoa. Seitsemältä alkoi pieni kitinä, joka loppui äidin syliin. Siinä hetken aikaa syliteltiin ja ihmeteltiin toisiamme, kunnes pienen silmät alkoivat sulkeutumaan ja katsoin paremmaksi siirtää pojan omaan sänkyynsä vaipan vaihdon kautta.

Arvatkaapa vaan kuinka onnellinen tämä mamma oli?

NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN onnellinen.
Hymy korvissa.

Katsotaan sitten millaiset huudot saamme tänä iltana.

Torey Hayden

Erikoistumisopintojemme alussa saimme eräällä tunnilla aluksi hyvinkin tylsältä vaikuttavan tehtävän. Vaihtoehtoja oli, joko lukisimme kirjan, katsoisimme elokuvan, kävisimme tutustumassa jonnekin, tekisimme julisteen etc ja aihe liittyisi jotenkin opintoihimme.

Valitsimme lopulta parini kanssa aiheeksemme kirjan ja kirjaksi valikoitui Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset.

Se oli ensikosketukseni kyseiseen kirjailijaan ja kyseisen tehtävän jälkeen olen jäänyt koukkuun sekä aina tilaisuuden tullen lukenut kirjan jos toisenkin.

Tänään käydessämme ruokakaupassa, silmiini osui kyltti joka ilmoitti -40% alennuksesta Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa. Pakkohan sisällä oli käväistä ja mukavan saaliin sainkin mukaani.

Toisten lapset, Nukkelapsi ja Sähkökissa

Mielenkiintoisiksi Haydenin kirjat tekee se tosiseikka, että monet niistä pohjautuvat tositapahtumiin ja lapsiin, joihin Hayden on uransa aikana törmännyt.
Hän on työskennellyt henkisesti häiriintyneiden lasten parissa kouluissa, sairaaloissa ja laitoksissa sekä toiminut useita vuosia tutkijana sekä opettajana yliopistossa.

Yksinkertaisesti sanottuna monissa kirjoista paneudutaan lasten valikoivaan puhumattomuuteen, häiriintyneisyyteen ja traumoihin niiden taustalla.

Otavan sivut kertovat Haydenin kirjojen myynnin rikkoneen jo puolen miljoonan rajan Suomessa, eli yksin en ole tämän lukuinnostukseni kanssa.


Wikipedia kertoo naisen tuotannoksi seuraavan:

• Tiikerin lapsi
• Toisten lapset
• Häkkipoika
• Auringonkukkametsä
• Lapsi muiden joukossa
• Sähkökissa
• Nukkelapsi
• Pöllöpoika
• Hiljaisuuden lapset
• Aavetyttö
• Viattomat

(ylivedetyt on tullut luettua)

Jos aihepiiri vain kiinnostaa, niin suosittelen.
Itse aloitin sattumalta tuotannon loppupäästä ja ensimmäiseksi kirjaksi voin suositella lähes mitä tahansa lukemaani, Hiljaisuuden lapset tosin oli se joka minut koukutti.

Projekti: pinnasänky

Eilen tapahtui edistystä pitkäaikaisessa projektissamme: "pinnasängyn metsästys"
Pyörähdimme sattumalta eräiden valmistujaisjuhlien jälkeen Ikeaan ja siellä silmiini osui hyvinkin kutsuvan hintainen pinnasänky.
39,95.
Todellakin, pinnasänky tuohon hintaan.

Olen ollut todella kriittinen lastentarvikkeiden hintahaitarien kanssa ja mielelläni en maksa mistään paljoa, joten myös pinnasängyn kanssa lähdimme siitä liikkeelle että pelkästä hienosta merkistä emme pulita turhaan sataa euroa lisähintaa. 
Aloitimme etsinnän käytetyistä, mutta ei niistäkään tahtonut mieleistä löytyä.

Täytyy myöntää että olin hieman epäileväinen aluksi juuri hinnan vuoksi, eikä sänkykään näyttänyt kovin tukevalta. Päätin kuitenki tutkia pinnasänkyä tarkemmin ja lopulta suljin silmäni ja varovasti heilautin laitaa.  Hetken aikaa kuuntelin ja kun mitään suurempaa räjähdystä ei tuntunut tapahtuvan, rohkaistuin ja ravistin sänkyä kovempaa.
Lopputuloksesta kertokoon kaiken tarvittavan se tosiasia, että kyseinen sänky majailee tällä hetkellä koottuna makuuhuoneessamme.

Projekti jatkuu illemmalla kalustelakan merkeissä, jotta sängystä saataisin mukavamman sävyinen kuin alkuperäinen (= käsittelemätön pyökki.)

Jostain syystä suomenkielisiltä Ikean sivuilta ei löydy kuvaa kyseisestä sängystä, joten kaivelin Ikea.comin kautta kuvan samantapaisesta, omastamme vaan ei toista laitaa saa pois.

                                                               
                                                                  Eli Ikea SNIGLAR

kuva täältä

                                                                           

                                                                                 +

                                      

                               Kiva-kalustelakka, puolihimmeä. Sävytteenä sävy 3444 Mustamarja

lainattu & parempi kuva täällä

Katsotaan mitä saamme lopputulokseksi.


--------------------

We finally bought a crib, 

now it only needs a bit of DIY.

Dreaming

Haaveilen pienestä pyrähdyksestä halki Suomen.

Haluaisin miehen kanssa jättää arjen hetkeksi, kääntää auton nokan kohti pohjoista ja vain ajaa eteenpäin.
Haluaisin kierrellä kaikki Suomen suloisimmat pikkukaupungit läpi ja osallistua mitä kummallisimmille markkinoille.
Yöpyä siellä täällä,
uida keskellä yötä järvessä,
salaa.

Haluaisin tehdä jotain mullistavaa.
Haluaisin tehdä jotain aivan kahdestaan.
Päästä hetkeksi piiloon kaikilta,

todelliseen omaan rauhaan.

Valitettavasti todellisuus tärähtää aina eteeni kun hetkeksikään herkeän haaveilemaan;
tänä kesänä emme juuri seikkaile.
Tänä kesänä, jos jotain haluan tehdä tai jonnekin lähteä, joudun sen lähes poikkeuksetta tekemään yksin.
Miksikö?
Siksi, että mieheni pitää kesälomansa vasta elokuun lopulla tulevan elämänmullistuksemme vuoksi.

Viime kesänä vierailimme lomallamme äitini lapsuuskodissa ja vietimme siellä leppoisia aikoja mökkeilyn merkeissä. Tänä kesänä olin haaveillut käynnistä isovanhempieni omistamalla mökillä Päijänteellä.
Siellä, jossa itse pienenä olen viettänyt monet kesät uiden ja soudellen.
Omassa paratiisissani, jossa mies ei ole vielä kertaakaan käynyt.
Jossa itsekään en ole käynyt hetkeen, mutta jossa rakastan käydä.

Pienenä mökille pääsy oli aina kesäni kohokohta.

------------------------- 

I'm dreaming of a roadtrip.
Across Finland, 
just me and my bf.

A moment, when it would just be us together and nobody else.
Swim in a lake at night,
secretly.
True peace for a while,
nobody could find us.

It would truly be just me and him.

To experience something extreme
for the last time, 
before our baby arrives.

Happy!

Tänään ne saapuivat !
En malta odottaa että pääsen kokeilemaan.

paketista paljastui myös kaksi kappaletta mysteeripantoja hintalappuineen

Pomegranate voide

White tea puhdistusgeeli

Purnukkahirviö kuittaa!