Vaihtelu virkistää

Palasimme juuri jälkipolveni kanssa tuolta lumen ja jään valtakunnasta, ulkoa siis. Taitoimme matkaa aina niin luotettavan (köh..) Pököttini kyydissä ja kuskina toimi, kukas muukaan, kuin aina yhtä luotettava (köh) minä.
Ai että kyllä hirvitti hieman, kun noillä pikkuteillä tuo ajotuntuma oli huomattavasti lähempänä kaurapuuroa kuin asfalttitietä.

Syy tosin autolla ajelemiseen oli niinkin mukaisa, että pitäydyin lupauksessani lähteä tänään kotoa kauemmaksi, enkä kadu sitä ollenkaan. Kävimme pojun kanssa nimittäin tapaamassa uutta tuttavuutta, kenen kanssa olen vaihdellut sähköpostia jo kesästä asti, mutta ketä en vielä ole kertaakaan ihan livenä tavannut. Kyseessä oli eräs toinen täkäläinen äiti, jolla on pari kuukautta L:ää vanhempi poika itsellään. Ja voi että, kuinka tuo pikkuinen nautti! 
Vanhempi leikkikaveri, jolla tuo liikeulottuvuus on hippasesti suurempi, oli kovin kiinnostunut L:stä ja halusi kovasti osoittaa L:lle hieman rajumpaa rakkautta sörkkimällä tämän poskea jatkuvasti. 

Onneksi L ei pienestä välittänyt, vaan innoissaan öhisi siihen asti, kunnes nälkä ja lopulta väsymys yllättivät. 

Oli niin virkistävää jutella taas pitkästä aikaa ihmisen kanssa, jota ei harmita keskustella aiheesta vauvat.  Tosin tuntui siltä, että aika loppui inhottavasti kesken, mutta vauvan kanssa täytyy mennä vielä vauvan ehdoilla. Kunhan tuo ukkopötkö vaan vielä hieman kasvaa, niin pääsemme paremmin kyläilemään.
 
Eli toisin sanoen, päivä on ollut mitä mainioin. Samaa kaavaa noudatti viime yö, sillä L heräsi vain yhden (1!) kerran ennen kello kuutta ja tutin saatuaan nukkui vielä tunnin lisää. Tosin tuo yksi herääminen oli hieman erilainen kuin muut, sillä L heräsi ensimmäistä kertaa ihan itkien, vaikka yleensä heräämiset ovat olleet ähinää. Päätin sitten syöttää hänet jo hieman normaalia aiemmin, sillä se oli ainoa mikä pojun rauhoitti. Mutta nälkä ilmeisesti olikin syy pienen itkuun, sillä poika nukahti samantien ahmittuaan ensin maitoa itseensä ja maidon voimalla jaksettiinkin uinua ihanasti taas toiset viisi tuntia putkeen.

Sain myös taistelumeriittini tämänpäiväisen autoiluun kohdistuvan urotyöni merkeissä, sillä molemmista käsivarsista löytyy (alla referenssikuva) turvakaukalon kantoaisan hiertämää ihottumaa. Ensi kerralla olen astetta viisaampi ja otan parkkipaikalla mukaani pelkästään lapsen ja jätän (yllä näkyvän) miljoonakiloisen möhkäleen suosiolla autoon odottamaan kotiinlähtöä.

Onpa muuten oma käsivarsi oudon näköinen, kun sen kameralla ikuistaa.

Ihanaa viikonloppua!

Uskaltauduin tänään pitkästä aikaa ajamaan!
Ei olisi kannattanut, sillä liukkaalla tiellä päätti peugeottini sheikkailla takamustaan useampaan otteeseen.
Ei enää Single Ladiesiä tuon auton kajareista.
Toivottavasti teidän viikonloppunne alkaa huomattavasti paremmin, kuin minun.
Ainakin ilma on mitä ihanin!
Ihanaa viikonloppua kaikille teille sinne ruudun toiselle puolelle <3

rv 34+4

Viikonloppukuulumisia.

Perjantaina edessä oli taas kerran neuvola, jossa sain kuulla mm. vauvan pään sijaitsevan jo todella alhaalla.
Great, en viitsinyt kysäistä samalla että ihan niinkö alhaalla, että kohta haluttaisiin jo ulos.
 Kohdunpohjan korkeus oli juuri sopivat 31 cm, joten ylimääräisiä ultria ei tarvittu.
Paino oli hieman pudonnut, mutta onhan tässä vielä aikaa keräillä sitä takaisin.

Neuvolasta ajelin suoraan äidilleni, josta jatkoimme äitini autolla kohti moottoritietä, Padasjokea ja hautajaisia. Viimeiseksi mainitusta poiketen, oli viikonloppu muuten mukava sekä rentouttava ja parhainta antia oli tietenkin pääsy pitkästä aikaa äidin ruokapöytään.
Sain lomailla ruoanlaitosta kokonaiset kolme päivää.

Poissaollessani oli mieheni käyttänyt toisen marsumme eläinlääkärissä uudestaan ja tällä kertaa diagnoosiksi tulikin virtsarakontulehdus, johon määrättiin antibiootteja. Juuri perjantaiaamuna huomasin marsun valittavan myös pissatessaan, joten eläinlääkärillä tarkastettiin virtsa melkein ensimmäisenä ja vertahan siitä löytyi. Myös röntgen otettiin varmuuden vuoksi, mutta mitään kummoisempaa ei siinä näkynyt.

Eläinlääkärikäynnin kustannus: n.100€, johon sisältyivät kaikki niin röntgenistä antibiootteihinkin.
Aikaisemmasta käynnistä eri eläinlääkärillä sain pulittaa jo melkein kuusikymppiä, johon sisältyi marsun kääntelyä sekä ne kaksi surullisenkuuluista kipupiikkiä niskaan.

Mies kehui eläinlääkäriä ja ammattitaitoa tuntui löytyvän, joten en voi kun vain suositella Espoon seudulta löytyvää Eläinlääkäriasema Arkkia omien kokemustemme pohjalta.

Nyt tsemppaillaan, jotta marsuvanhuksemme tästä vielä tervehtyisi takaisin omaksi itsekseen.

Tällä epäilevällä katsellaan marsu tuijottaa meitä joka kerta, kun antibioottiruiskun kanssa lähestymme. Ei ole tainnut vielä toinen tottua litkun makuun.

Sunnuntai vierähti taas autossa istuessa, kun matkasimme takaisin etelään ja tiputimme yhden tädeistäni omaan kotiinsa matkan varrella. Kuumassa autossa istuminen tuntui ja kotiin päästyäni oli olo kaikkea muuta, kuin mukava. Minua oksetti, pyörrytti ja pumppu hakkasi kuumuudesta, mutta onneksi olo meni ohitse kun sohvalla lepäilin loppuillan.

Nyt on mökkeilyt sitten koettu tältä kesältä tai ainakin pitkät automatkat kuumalla kelillä, sillä siihen rääkkiin en enää suostu.

Yhteenvetona viikonloppu sujui sukuloinnin ja saunomisen parissa, eli harjoitimme juuri perusmeininkiä suomalaisessa mökkeilyssä, meillä tosin alkoholi loisti poissaolollaan, mutta korvasimme sen syömällä mansikoita ruhtinaalliset määrät.