Hiljaisuus raukeaa

Olen ollut väsynyt, sanotaan se nyt suoraan.

Ja syy väsymykseeni melkeinpä jo pilkistää minimiehen suussa.

Jep, ensimmäinen hammas.

Viimeiset kolme, neljä, kenties viisi? päivää olen ollut keskellä valitusta ja vinkunaa. Ihania naururemahduksia on jaettu liian harvoin ja kaikki muu aika on ollut yhtä jollottamista. Ensimmäinen päivä oli vielä hauska, mutta kolmannen jälkeen aloin haaveilemaan hiljaisuudesta. Ensiksi kuvittelin pojuun iskeneen parantamaton puheripuli tai joku muu outo tarve tehdä itseään kuulluksi tuolla sanallisella joikaamisellaan mutta tänään katsoessani junnun suuhun todellinen syy paljastui. Unet ovat toistaiseksi maittaneen thank god ja niiden aikana olenkin saanut tyhjennettyä päätäni vain makoilemalla sohvalla. Okei, useasti olen tuijottanut televisiota tai tehnyt jotain muuta kotirouvan arvolle sopivaa.

Mutta tunnustan, blogi on ollut viimeisenä mielessä.

_______________________

 

Kuluneen hiljaisuuden aikana on tapahtunut paljon - ja ei yhtikäs mitään. Olen viettänyt ihanan päivän ystäväni seurassa shoppaillen. Mies juhli pyöreät vuotensa ja hauskuutti olemuksellaan sinä kuuluisana dagen efterinä. Kyseisissä juhlissa myös ihana Aussien 3 Minute Miracle Colour Deep Treatment (sanahirviö) koki mystisen ja karmaisevan kohtalonsa ja löysin puolet purkin sisällöstä seuraavan aamuna vanhan löylykipon sisuksista. Junnu on pieniksi hetkiksi kerrallaan oppinut jo suorassa istumisen jalon taidon. Kiinnostus ympäristöstä on myös lisääntynyt aivan sanoinkuvaamattoman paljon äidin iloksi ja välillä tuntuu, että ne selkään liitettävät silmät eivät olisi yhtään pahitteeksi. Ryömimällä edelleen edetään, mutta kova yritys konttaamiseen on päällä. Sitä odotellessa. Kokeilimme myös sormiruokailua avokadolla, mutta ilmeisesti kyseinen tikku oli hauskempi muussata kuin syödä. Lopulta kun siitä yksi pala saatin järsittyä irti meinasi äiti saada palan ja kaverit kanssa palautuksena ruokapöydälle. Nam. 

Olen kaivannut aivottomuutta. Tuntuu, että kirjan lukemisestakin on vuosia. Ostin mm. Sofi Oksasen uusimman jo ajat sitten ja en vieläkään ole päässyt ensisivuja edemmäs.

 

Siltikin, 

on tämä nykyinenkin arki aivan ihanaa omalla tyylillään.