Keittiötä uusiksi

Seuraavana uudistuskohteena talossamme on keittiö.

Suunnitelmissa on aloittaa projekti ilmeisesti tämän vuoden puolella (?mies päävastuussa) ja toivottavaa olisi myös saada se valmiiksi samassa aikarajassa.

Tänään otin kuitenkin jo askeleen lähemmäksi uutta keittiötämme ostamalla meille uuden jääkaapin. Liedenhän ostimme jo aikaisemmin ja nyt oli oiva tilaisuus laittaa myös tuo ikuisen vanha (ja auttamattoman pieni) jenkkikaappimme vaihtoon.

Bosch jääkaappipakastin

kuvat http://www.gigantti.fi/

  Kyseisen yksilön sain vielä tarjoushintaan, sillä alkuperäinen tarjouskaappi oli päässyt loppumaan, joten TADAA; tätä tarjottiin tilalle. 

Nyt vain odottelemaan uutukaista kotiin.

Viime vuosi

Joulun jälkeen tulee täyteen vuosi siitä, kun sain tietää olevani raskaana.
En tahtonut uskoa koko mahdollisuuteen, vaikka kuukautiset olivatkin jo viikon myöhässä ja mahdollisuus tietenkin oli olemassa.

___________

Ensimmäinen viiva.
Toinen himmeä.
TOINEN?!
Odotetaan vielä pari minuuttia.

Nautimme silloin sähkökatkosta, kuten moni viime vuoden lopulla.

Toinen tai kolmas päivä ilman sähköä,
päivä oli kuitenkin arkipäivä joulunpyhien jälkeen ja mies juurikin sähkökatkon vuoksi myös sattumalta kotona.

Oli ilta ja tein raskaustestin salaa yksikseni sillä aikaa, kun mies kellarissa lisäili puita lämmityspönttöön. Koko testinkin ostin salaa kauppareissulla läheisestä apteekista.
(bepanthen loppu...)

Paniikissa soitin ensin ystävälleni, joka alkutyrmistykseltään kuitenkin onnitteli.

Hiivin kellariin.
Ujostutti ihan hirveästi.

"Kulta,
yksi joululahja jäi vielä antamatta."

Mies epäilevänä tarttui tikkuun ja sitä katsoessaan kysyi hymyssä suin, että olenko raskaana.
Otti huikan olut tölkistään (alkujärkytykseen) ja silitti mahaani.

______

Kulunut vuosi on ollut muutosten vuosi, minulle ja meille molemmille.
Sain tietää olevani raskaana, kirosin kouluani ja lopulta valmistuin lähihoitajaksi, muutin pois Espoosta mieheni luo ja jäin ensimmäistä kertaa elämässäni tyhjänpäälle.
Työttömäksi ja vasta valmistuneeksi, joka kuitenkin oli raskaana.

Vallitsevissa olosuhteissa vietimme yhdeksän kuukauden tipattoman, me molemmat.
Mies lopulta synnytyslaitoksella lopetti tupakointinsa, minä jo aiemmin.
Kotimme on kokenut muutoksen myllerryksiä pinnasängyn ja muiden vauvatarvikkeiden myötä, sekä miehen moottoripyörät ovat jääneet vaille huomiota.
Minua taas harmittaa se, miten vähälle huomiolle ovat marsut jääneet.


Mutta suurimman muutoksen olemme kokeneet yhdessä. 


Sillä tämä vuosi
teki toisesta äidin,
toisesta isän.

Mitä se raskaus aiheuttikaan kropalle?

Teen tästä ihan vain kirjallisen postauksen,
sillä en viitsi lisäillä tänne bikinikuvia ennen ja jälkeen- meiningillä.

Paino

Olen aina ollut laiha, ihan lapsesta. Pienenä eräs läheiseni jaksoi useasti ihmetellä sitä,  
kuinka olen pelkkää luuta ja nahkaa.
Todellisuus oli kyllä hieman toinen,
olin vain hoikka,
olotila jota tämä henkilö ei ollut tainnut koskaan kokeakaan.


Ihannepainoni oli hyvin pitkään 45kg ja sen painoinkin, semmoiset ikäkaudet 15-19 vuoteen kepeästi. Viimeiset pari vuotta ennen raskautta alkoi päässä järjen ääni koputtelemaan ja sain itselleni kiloja lisää, hitaasti mutta varmasti, ja lopulta painoin sen 50kg.
Ja se kilomäärä piti raskauteen asti.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä painokseni merkittiin 52kg, raskauden lopussa luku muuttui 63kg. Todellisuudessa lihoin raskausaikana 13 kiloa, tällä hetkellä, kohta 2kk synnytyksestä on ylimääräisiä kiloja vielä 4 jäljellä.

Arvet

Olin onnekas sillä osa-alueella, etten mahaani saanut yhtään raskausarpea.
Kumma juttu, koska kyseisellä alueella se iho tuntui eniten venyvän, mutta kyllä minäkin raskausarpia osakseni silti sain.
Minun arpeni sijaitsevat vain reisissä ja rinnoissa.
Molemmissa arvet ovat vielä selkeästi nähtävissä, reisissä olevat ovat ehkä haalistuneet hivenen paremmin, koska siitä kohtaa olen uskaltanut ihoani rasvata eri tavalla, kuin rintojen kohdalla. (Imetys)
Mutta eivät rintanikaan koko lailla arpiset ole ja uskonkin vakaasti siihen, että kun kuukausia menee eteenpäin haalenevat nuo rinnoissa olevat raskausarvet varmaan paremmin piiloon kuin reisissä olevat.

Rinnat

Kuten ylläolevasta voi päätellä, ei rintojeni iho enää ole yhtä kermanvalkea kuin aikoinaan, mutta kyllä näitä tissejä on muutenkin koeteltu. Kiinteys on auttamatta kadonnut alkuperäisestä, mutta onneksi vielä ei puhuta riipputisseistä. Jos rinnat pysyvät samoissa kuoseissa, kun ne pojan imettyä kaiken maidon tuntuvat olevan, voin sanoa pysyväni joten kuten tyytyväisenä niihin.

Kun maito alunperin nousi rintoihin, olivat ne aivan valtavat. Naureskelin peilin ääressä sitä, että näempähän etukäteen tulevaisuuteen, jos joskus silikonit haluaisin hankkia.
Sitä iloa kesti itselläni hyvin vähän aikaa, sillä omalla kohdallani maidontuotanto asettui aloilleen nopeasti ja alkuperäinen kuppikokokin on ollut takaisin jo yli kuukauden päivät. Omalla kohdallani en ikinä joutunut hyppäämään kolmea kuppikokoa ylöspäin maidontuotannon vuoksi, pelkästään kaarituettomat liivit riittivät parin päivän ajan.


Kroppa (yleisesti)

Omasin joskus hyvinkin selkeän tiimalasivartalon,
mutta ainakin vielä se on malliltaan hieman kadoksissa.
En ole mitannut koskaan vyötäröäni, mutta kokeiltuani vanha ylioppilasmekkoani voin varmistaa siihen tulleen senttejä lisää. Myös rinnanympärykseni tuntuu levinneen vanhoista muodoistaan, enkä tarkoita tällä sitä, että rintani olisivat jotenkin turvonneet tai kasvaneet.
Enemmänkin tuntuu, että kylkiluiden kohalla olisi tehty lisätilaa vauvalle.

Maha

Tähän osa-alueeseen olen suurinpiirtein tyytyväinen, jos mahasta kiinni ottaa ja venyttää, ei ihoa saa vedettyä metritorkulla kauemmas kehosta. Tämän hetkisestä tilanteesta löydätkin kuvan täältä.
Kyllähän tuohon on hieman ylimääräistä jäänyt, sivuille ehkä eniten,
mutta kyllä se kunnon treenillä kuntoon hoidetaan.

Ja se alakerta sitten?
Sanotaanko niin, että kyllä se ihan toimivalta värkiltä vielä vaikuttaa.