Talohaaveilua

Ajattelin hieman kertoa lisää talosta, jossa asumme.
Kuvia en juuri lupaa siitä syystä, että talon iän/historian huomioonottaen en itse ole saanut sanoa tämänhetkiseen sisustukseen juuri mitään, joten en halua esitellä sisustustamme edes omanani.
Miksikö? Koska inhoan sitä itsekin.

Kuten jo aiemmin olen sanonut, talo on todallakin vanha rintamamiestalo ja kuulunut mieheni perheelle pitkään. Mies itse on asunut lapsuutensa täällä ja tehnyt paluun takaisin talon jäätyä tyhjäksi muutama vuosi sitten. Sanotaanko että rakas kotimme on jymähtänyt vahvasti 70- ja/ tai 80-luvulle.

tälläistä rakkaustapettia löytyy meiltä mm. olohuoneesta parin seinän mitalla :]

Itse laskisin talon kaksikerroksiseksi, koska kellari ei ole asuttavassa kunnossa, mutta kyllä iso kellari meillä myös on. Alakerrasta löytyvät eteinen, suihku/wc sekä sauna, keittiö, olohuone sekä huone, joka meille on tällä hetkellä kysymysmerkki. Huoneesta on ilmeisesti aikoinaan ideoitu ruokailuhuonetta, mutta lopulta se on päätynyt mieheni vanhempien makuuhuoneeksi ja jatkuvan remonttimme keskellä huone täyttää lähinnä varaston virkaa. Yläkerrassa on makuuhuoneemme lisäksi vielä avonaiseksi jätetty päätyhuone, joka on  tarkoitus pyhittää tulevalle vauvallemme.

Jos rehellisiä ollaan, jokaikinen huone tässä talossa tarvitsisi jonkunlaista remontointia.
Edes uutta maalikerrossta tai jotain.
Mutta koska kroisoksia emme ole ja siltikin jotain tulisi tehdä, olemme keskittäneet toiveemme seuraaviksi:
-Vessaremontti valmiiksi ennen vauvan tuloa (pakko!)
-Keittiöremontti sopivassa ajankohdassa, mutta kumminkin lähiaikoina.

Myös saunalle olemme haaveilleet sanovamme hyvästit ja remppaavamme siitä eräänlaisen kodinhoitohuoneen. Kyseistä sähkösaunaa ei ole kukaan käyttänyt miesmuistiin ja koska tontilla on puusauna autotallin yhteydessä, en usko että tulemme tätä päätöstä katumaan.

lisää kuvotustapettia, tällä kertaa mysteerihuoneestamme.

Vuosien edetessä uskon myös seinien ja yleisen ilmeen kokevan muodonmuutoksia sekä pientä uudistusta.

Välillä tämän kaiken keskellä tulee kyllä ajateltua että haaveileeko tässä turhasta ja pitäisikö tämänhetkiseen tilanteeseen vaan tyytyä, mutta kodista pitäisi aina pitää ja tällä hetkellä minä en pidä kodistamme.
En tässä tilanteessa. Ja haluan pitää kodistamme ennen vauvan tuloa.
Älkää käsittäkö väärin, rakastan asua täällä omassa rauhassamme, mutta suoraan sanottuna haluaisin että kotimme myös näyttäisi meiltä.
     
        Että tämä olisi meidän kotimme, ei mieheni vanhempien entinen koti.


Pientä pesänrakennusviettiä näkyvillä?
Kertokaa te muut raskaana olevat tai jo lapsen saaneet, kuinka tyytymättömiä olette kotiinne olleet tässä vaiheessa vai olenko vain ainoa?