Usko koetuksella

Kyllä nyt alkaa jo tuntumaan tämä meininki epätoivoiselta.

Olen nyt porskutellut eteenpäin ilman minkäänlaista rahallista tuloa valmistumisestani asti, eikä asia tunnu millään muuttuvan.
Miksikö?
Siksi, että siitä eteenpäin olen ollut hyvin tiuhassa kirjeenvaihdossa kenenkäs muun kuin Kelan kanssa.
Näin tiuhaan en muista postia vaihtaneeni edes lapsena kirjekavereideni kanssa.

Kaikki alkoi hakemuksesta koskien työttömyysturvaa ja tuntuu muuttuneen niin monimutkaiseksi, etten enää perässä pysy.
Aluksi tulimme työkkärissä tulokseen että en ole oikeutettu peruspäivärahaan vaan työmarkkinatukeen, joten kaivoin siis puolisoni tulotiedot esiin ja toimitin Kelan konttoriin.
Sain bumerangina takaisin pyynnön työssäoloehdon selvittämisestä, koska heidän tietojensa mukaan minulla on palkkatuloja.

Juu kyllä, mutta sellaiset tulot jotka tuohon peruspäivärahaan riittäisivät löytyvät vuosilta 2009-2010, eikä kuukausia ole riittävästi vuoden 2010 puolella jotka riittäisivät siihen 2 vuoden tarkastelujaksoon.

Toisekseen sain lomakkeen jossa minun tulisi ilmoittaa vanhempieni tulot Kelalle.
Minä, joka en ole asunut vanhempani luona enää kolmeen-neljään vuoteen.

Kelatäti sitten kommentoi, että työssäoloni ja tämänpäivän väliin jäävät opiskelut pidentävät tarkastelujaksoani, joten nuo vuoden 2009 työaikojen myötä saattaisin saada peruspäivärahan.
Ja että tuo vanhempieni tulojen ilmoittaminen on epähuomio, ilmeisesti olivat kuvitelleet puolisoni isän minun isäkseni?!
(Selvennykseksi: puolisoni isä on kirjoilla vielä tässä talossa, vaikkei fyysisesti täällä enää asukaan.)
Kylläpäs meidän suhteemme Kela tahtoo muutta irvokkaaksi?
Nyt sitten yritän hikihatussa kaivaa esiin jotain tietoja saamistani palkoista vuosilta 2009-2010.
Epätoivoista? Todellakin.

Ainakin varmuudella tiedän, että seuraavan kerran saan omaan taskuuni varmuudella rahaa heinäkuun lopussa kun äitiysrahakausi alkaa.

Voin vain todeta, että onneksi tuo mieheni käy töissä.
Muuten söisimme varmaankin aitoa suomalaista ruohikkoa tuolla laitumella.