Tänään olen monen mutkan kautta kohdannut oman henkilökohtaisen maanantaini. Aamulla innostuin riisipuuron keittoon, mutta tietenkään puuro ei nirsolle taaperollemme kelvannut, ei edes sokerin ja kanelin saattelemana. Kesken ruokapöytäraivareiden vaipaton lapseni päättää lirauttaa koko yön edestä ja syöttötuoli lainehtii. Pikasuihkun ajaksi liedelle muhimaan jätetty riisipuuro päättää palaa pohjaan. Pihalla ehdimme olle 40 minuuttia ja sinäkin aikana saan käskyttää pysymään omalla pihalla tai me lähtisimme sisälle. Neljättä kertaa juoksiessani kiinni gepardin lailla pakoon pötkivää poikaani päätän toteuttaa uhkaukseni ja kiinni jäädessään taapero lankuttaa keskelle autotietä huudon kera. Raahaan lopulta mylvivän ja potkivan ihmisenalun sisälle ja huokaisen helpotuksesta, kun kello näyttää päiväunien aikaa.
_TUNTI_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.