273

Voin melkein väittää, että yksi yleisimmistä unelmista suomalaisissa perheissä on se oma punainen tupa ja perunamaa. Kaksi ja puoli tenavaa, kultainennoutaja ja ajettava ruohonleikkuri, jolla päästellä menemään kesäisin. Ihanteellisin tonttihan tietysti olisi järvenrannassa.

Mutta mitä se omakotitaloasuminen oikeasti merkitsee ja mitä se todella vaatii? Kerrostalossa sekä omakotitalossa asuneena voin suoraan todeta, että molemmissa ovat ne omat hyvät ja huonot puolensa ja lähinnä se vaaka kallistuu sille puolelle minkä itselleen kokee parhaimmaksi. Suoraan sanottuna olen pitänyt kerrostaloelämästä sen helppouden vuoksi; lumityöt on yleisesti ottaen aina valmiiksi tehty, puista (niistä vielä pystyssä olevista sekä niistä halotuista) ei tarvitse kantaa huolta ja sähkölaskun loppusummakin pyörii yleensä ihan siedettävissä summissa. Mutta se oma rauha, jonka omakotitalo tarjoaa on jotain mistä kerrostalossa sain vain haaveilla. Yläkerrassa ei asu iltapäivät jumppapeliä jumputtavaa parikymppistä, eikä seinän takana ole sen keski-ikäisen miehen räksyttää koiraa, joka reagoi jokaiseen kolahdukseen, joka rappukäytävästä kantautui. 

Kuvat http://www.kastelli.fi/

 Mutta vapaa-aikaa tämä asumismuoto kyllä syö, niistä ylimääräisistä penneistä puhumattakaan. Peruslauantai, mitä teillä yleensä tehdään kun lapsi käy päiväunille? Rentoudutaan television ääreen tai pyöräytetään koneellinen pyykkiä? Meillä tällä hetkellä miehellä on seuranaan neljän kaadetun koivun verran halottavaa ja minulla pilalle lakattua laminaattilattiaa eteisen verran, joka pitäisi rapsuttaa edustavamman näköiseksi. 

Keraamisen liesitason puhdistuslastalla.

Tekemistä ja laitettavaa olisi vaikka muille jakaa, varsinkin meidän vanhassa omakotitalossamme, jonka päivitystä tälle vuosituhannelle on laiminlyöty jo vuosia. Valehtelematta jokainen huone tässä talossa olisi pienen parannuksen tarpeessa ja keittiö taas täytyisi uusia täysin. Öljypoltin aloitti temppuilun talvella ja olisi huoltoa vailla, sekä putkistoihin pitäisi asentaa suodattimet vedessä olevan liiallisen fluoridin takia. Yläkerran ikkunat pitäisi vaihtaa, eikä sama operaatio olisi pahasta myöskään alakerrassa. Tallien seinät pitäisi maalata. Pojan huoneen päätyseinä paneloida ja kokolattiamatto vaihtaa muovimattoon. Portaikon seinät pitäisi tapetoida uusiksi.

Ja kun rahaa ei ole palkata ketään eikä huoltoyhtiötä mihin soittaa, kaatuu koko tämä lista minun ja mieheni tehtäviksi, lapsen kasvatuksen ohelle. Kesällä vielä tämän listan päälle tulevat ruohonleikkomiset, puunkaadot ja se pieni pihan laitto, jota omaksi ilokseni haluan pystyä tekemään. Talvella lumityöt.

Mutta yhtään valehtelematta tai liioittelematta,

en yhtään ihmettele miksi tästä haaveillaan. Muistan aina yölliset saunajuhlat, keskiyön golffaukset pellolla ja ne laiskat makoilut ruohikossa kesäisin, kun aurinko porotti korkealta ja kuumasti. Vaikka ilman yläosaa, sillä kuka sen näkisi. Sen pienen nautinnon siitä, että jos haluan maalata seinän vaaleanpunaiseksi saan maalata sen keneltäkään lupaa kysymättä.

Sen pienen lisävapauden.