Itse täydellisyys.

Viikonloppuna perheeseemme ilmestyi kutsumaton ja hyvinkin toivomaton vieras.

Mystinen ihottuma.

Alku ihottumalle on ollut jo pitkään nähtävissä. Kaksi tarkkareunaista, punaista täplää ovat asuttaneet jo pidemmän aikaa pojan mahaa, mutta suuremmin en ole niitä kummastellut. Olettanut vain, että aiheuttaja löytyy pojasta itsestään: pojan pyöriessä mahallaan, on iho vain ärtynyt pikkaisen.
Ja voi luoja kun niitä olen rasvaillut ja taas rasvaillut.

Viime neuvolakäynnilläkin niitä terveydenhoitajalle näytin, mutta ei hänkään niistä juuri mitään osannut sanoa. Arveli vain sitä samaa, kuin minä itsekin.

Mutta viikonloppu,

voi viikonloppu...

Annoin viikonloppuna L:lle nimittäin omenaa ensimmäisen kerran. Tai tuo kyseinen hedelmä on ainoa poikkeus, jonka näin jälkikäteen keksin

   Ja silloin se ihottuma räjähti.   

Päivän aikana sitä levisi jo kaulalle, sunnuntaina sitä löytyi jo selästä.
Ja käsistä.

Ja jaloista.

Maanantaina löysin lopulta itseni lääkärin vastaanotolta,

mutta valitettavasti en tullut siellä yhtään viisaammaksi asiani suhteen.

Voi olla allerginen reaktio, 
voi olla nokkosihottumaa, 
voi olla sitätätätuota..

Ja mitäkö sain ohjeeksi?
Rasvausta, rasvausta ja seurantaa.
Sekä ajanvarausohjeet verikoetta varten.

Jo itsestään niin täydellistä viikonloppua vain paransi se mahtava nuppi, joka otsaani kasvoi anoppilassa.
 

Moni mies olisi sitä kadehtinut.