perjantai 8. helmikuuta 2013

Ei se aivan ruokaa ollut

Pinnasängyssä pyöritään, 
herään kahinaan.
Ensin kuuluu pieni ja hentoinen valittava äännähdys. 
Odottelen hetken jatkuuko valitus.

Taas lakana kahahtaa, poju ilmeisesti polkee jaloillaan patjaa ja nostelee peppuaan patjasta ylös. 

Taas pieni hihkaus ja kahina jatkuu.
Päätän vielä odottaa, jos L kuitenkin nukahtaisi.
Hihkaisu muuttuu äkkiä pieneksi höhötykseski, lähes naurun kaltaiseksi. Ihmettelen.
 

Pian kuuluu varovaista raapimista.
Raapimista?!
Tässä vaiheessa ihmettelen sillä poju ei selällään makoillessaan ikinä raavi patjaa, eikä vie käsiään päänsä yli raapiakseen pinnasängyn laitapehmustetta.
Taas pari pientä höhötystä. 


Nousen lopulta uteliaisuuttani,
siellähän se pieni mieheni makoilee, 

mahallaan ja poikittain pinnasängyssään, 
suu kiinni laitasuojassa.
 

Naurusta päätellen, laitapehmuste maistui yllättävän hyvältä.


Näin meillä, 
mutta mitenkäs teillä herättiin?

Ps. Ihanat viikonloput!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Don't be shy.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...