Eroahdistus

Minulle,

todellakin minulle, 

ilmestyi kyseinen ahdistus ensimmäisenä.

Päädyimme nimittäin eilen siirtämään pinnasängyn kauemmas omasta sängystämme ja lopulta pinnasänky siirtyi niinkin kauas, kuin vastakkaiselle seinälle. Olen itse hirveän levoton unissani ja välillä tuntuu ihan, että alitajunnassani piileskelee sambatanssija, joka herää henkiin öisin ja aina lopulta pyörin kuin hyrrä ympäri sänkyä. Toivomuksissa siis olisi, ettei lapsi ainakaan minun yökarkeloihini heräisi enää kertaakaan.
Kun pojun vein illalla nukkumaan ja iltasadun luettuani lähdin pois makuuhuoneesta, tunsin piston sydämessäni nähdessäni sen, kuinka kaukana pieni pinnasänky onkaan omasta parisängystämme. 

Minun pieneni,

tuolla.
Noin kaukana. 

Naurettavaa oli lähinnä se, ettei L tuntunut olevan muutoksesta moksiskaan. Päinvastoin, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meillä nukuttiin jopa aamukahdeksaan asti ja äidinkään ei yöllä tarvinnut nousta omasta sängystään kuin kahdesti; kerran nostamaan tutin ja kerran syöttämään.

Tosin yön rauhallisuuten on saattanut vaikuttaa myös illalla antamani Panadol, sillä ilmassa oli illalla tavallista enemmän kitinää. Mahdollista kuumettakin koetin tarkkailla, mutta korvamittari teki temput, mitaten toisesta korvasta jopa 38,3 astetta ja toisesta 37 ..... 

Kainalosta saimme lopulta lukemat 37,2, joten kuumetta ei meille ekana iltana noussut, mutta kitinän vuoksi päädyin kuitenkin antamaan särkylääkettä. 

Ja juurikin siksi, että ne kyseiset rokotteet saimme eilen. 

Normaalissa tilanteessa olisin jättänyt antamatta.
Kuinka herkästi sinä lääkitset lasta?

Ja hyvin lopulta levättiinkin,

äidin eroahdistuksesta huolimatta.

Tänään ainakin on tuo pienempi miehekkeeni jaksanut kovasti taas touhuta ja hymyillä urheasti. Lounaalla L sai ensimmäistä kertaa perunaa bataatin joukossa ja hyvällä ruokahalulla sitä syötiinkin. Itse en tosin meinannut pysyä tahdissa perässä ja useasti sainkin soraääniä hitaudestani, kun uusi lusikallinen ruokaa ei ollut suussa samantien, kun edellinen oli nielaistu. 

Ensi viikolla vuoron saavatkin hedelmäsoseet ja sen jälkeen tarkoituksena olisi testata kaurapuuroa.

Meissä vanhemmissa ei kummastakaan oikein löydy puuronsyöjää, mutta katsotaan mitä mieltä jälkipolvi onkaan.

Hyvät viikonloput kaikille

ja ensi viikkoon!