torstai 23. tammikuuta 2014

243

Kun syömättömyys on päivän sana.

Pieni pojankoltiaiseni, joka on tunnetta vahvasta tahdostaan on kehittänyt nyt myös ruokailua kohtaan vahvan minä itse -asenteen. Aluksi pidin koko juttua vain nirsoiluna ruokaa kohtaan, kun suu ei enää millään avautunut kohti tulevalle lusikalle ja suurempia palasiakin vain näperreltiin omin sormin. Herkut tietysti menivät syötettyinäkin alas, mutta arkiruoalle vain irvisteltiin. Itkut eivät olleet kaukana, kun pieni taaperoni kieltäytyi lounaasta ja päivällisestä jo kolmatta päivää peräkkäin eikä välipalojakaan olisi napsinut millään.

Eilen illalla koin heurekahetkeni, kun kippasin kotitekoisen banaanirahkani iltapalalla pojan nenän eteen eikä ruokailusta taaskaan tullut mitään. Lykkäsin lopulta väsyneenä lusikan pienen herran käteen ja kappas; hetken rahkassa pyörittelyn jälkeen lusikka kohosi kuin kohosikin kohti suuta. Ja rahka myös jäi suuhun. Puolen tunnin ihmettelyn jälkeen lautanen oli tyhjä ja pojan maha täynnä, kasvotkin olivat saaneet osansa. Sama toistui tänään lounaalla ja taas kerran lautanen oli tyhjä. 




Nyt ongelmaksi on muodostunut tarjottavan ruoan muoto, sillä aivan kaikki eivät pojan lusikassa pysy vaikka lusikalla onkin osattu syödä jo pitkään. Rahka meni sekä lounaan liha-perunasoselaatikko, mutta miten käykään riisiruokien kanssa? Millaiset ruoat te olette testanneet toimiviksi omapäisten syömäreiden kanssa?

Päivälliseksi tuumailin vanhaa kunnon spagettivuokaa, joka ainakin aiemmin on tuolle nirsoilijalle kelvannut ja lusikankin kera saattaa olla toimiva yhdistelmä. Harmikseni vain satun itse olemaan juurikin riisiruokien suuri ystävä, joten kanacurrysta saatamme joutua pitämään pientä taukoa.

6 kommenttia:

  1. Kannattaa ostaa sellanen leveämpi ruokailuväline, siinä pysyy vähän helpommin ruoka kuin tossa pienessä lusikassa, mikä on tarkoitettu syöttämiseen. Oon huomannut itse saman ja ens kerralla kun kauppaan mennään niin ostan meillekkin ne ensiaterimet, niillä luulis riisinkin pysyvän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi yksi kappale niitä ihan taaperolle itselleen tarkoitettuja jolla ollaan nyt menty, mutta välillä tuntuu että tuolle yksilölle pitäisi antaa kauha vaan käteen. :D

      Poista
  2. Hei hienoa! Toi on mun mielestä kiva taito. Isken pojalle puuron eteen ja voin samalla hääräillä keittiössä muuta. Loppua kohti pitää käydä vähän auttamassa.

    Oikeastaan kaikki ruoka menee lusikalla, kunhan on riittävän tahmeeta. Eli riisin sekaan kastiketta niin että ei irtoile. Kyllä sitä ruokaa löytyy lattialta ja vaatteista, mutta ei voi oikein mitään.

    Meillä pojan käteen sopii parhaiten tavallinen pikkulusikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pitkään menty sormilla syöden, mutta nyt jostain syystä se tökkii. Välillä tökkii kyllä lusikkakin. Välillä tökkii kaikki :D Ja hei, oot nähnyt että sitä ruokaa löytyy... T. Sämpylän puolikas.

      Poista
  3. Riisijän on helppo siivota, annat kuivua lattialla ja rikkalapiolla vedät roskiin xD Mut joo, älä pidä taukoa, hupsista vaan ja huomaat ettei sotkua tuukkaan. Ei poika opi jos ei saa harjoitella :) Mä pyyhin lattian edelleen tiskirätillä joka ruuan jälkeen xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, kyllä kuule löytyy kuivuneita tiesmitä. Aina edes näe kaikkea, mutta tuo ihmisimuri löytää. Aiemmin syötiinkin lusikalla jo enemmän, mutta sitten taas vaihdettiin sormiruokailuun ja nyt... Välillä ei tiedä syökö tuo varpaillaan :')

      Poista

Don't be shy.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...