256

Tämän tuvan vanhemmille oli lauantaina tarjolla harvinaista herkkua, sillä poikamme päätyi ihka ensimmäistä kertaa mummolleen yökylään.

Saimme jo joku aika sitten kutsun mieheni tutun viisikymppisille ja mahdollisuudesta villiintyneenä keksimme ehdottaa äidilleni hoitokeikkaa, joka isoäitien tavoin innostui mahdollisuudesta hoitaa silmäteräänsä yön yli.

Perjantaina aloin jo hieman jännittämään seuraavan päivän tapahtumia ja lauantaiaamuna olotilaa voi kutsua jo aivan hirveäksi. Jännitys tosin katosi täysin siinä vaiheessa, kun näin miten pojan silmät kirkastuivat äitini luona eikä hän edes pahemmin noteerannut meidän poistumistamme, vaikka kovasti yritimme ovelta vilkutella. 

Seuraava hetki jolloin jännitys nousi oli vasta juhlissa, kun katsoessani kelloa tajusin että pian olisi pojan nukkumaanmenoaika.

Jännitin, jännitin ja jännitin.

Odotin vain sitä että puhelin soisi.

Vahtasin minuutti minuutilta.

Kunnes se lopulta soi.

"Kaikki hyvin, täällä jo nukutaan ja sänkyynkin sammuttiin alta viiden minuutin"

Helpotus oli suuri ja juhlamieli nosti taas hieman päätään. 

Myöhään emme juhlissa viihtyneet. Itse toimitin kuskin virkaa ja miestäkin alkoi lopulta tympimään juhlien hidas tempo, joten päätimme lähteä viettämään vapaailtaamme ihan oman kodin rauhaan ja vahtaamaan vielä viimeiset minuutit Bondista.

Sunnuntaina saimme kotiimme takaisin niin iloisen ja onnellisen pienen miekkosen että uskallan varmuudella todeta, ettei tämä yökyläily jäänyt viimeiseksi.