Tänään emme ole juurikaan tehneet mitään mainitsemisen arvoista,
lähinnä siksi että äitiä väsyttää.
L herätteli minua taas viime yönä parin tunnin välein, enkä keksi että miksi.
Yleensä hyvin yönsä nukkuva poikamme tunsi tarvetta jutella mobilelleen, eikä siinä keskusteluryöpyssä saanut kyllä viereisesä parisängyssä peiton alla piilotteleva äiti juuri nukutuksi.
Noh, ainakin lapsella oli hauska yö.
Ystäväni kävi kahvilla puolen päivän aikaan, ennen töihin menoaan. Sain L:n juuri parahiksi päiväunille, joten saimme kahvimme juoda rauhassa ja äitikin sai jutella aikuisten juttuja.
Ulos ei huvita mennä, pakkaslukema näyttää -11.
En näe järkeä siinä, että pukisin poikaa vartin verran ulos, kun tuolla tiellä se lenkkimme kestäisi suurinpiirtein saman ajan.
Siltikin, olisi kivaa päästä hetkeksi raittiiseen ilmaan.
Kiedoin siis itseni mieheni neuleeseen ja päätin, että tänään en murehdi ulkonäöstäni.
Kukapa minua täällä korvessa edes kattelisi ja L:lle kelpaan aina, oli meikkiä naamassa tai ei.
Toivottavasti myös miehelle.
Myös pitkät villasukat löysivät tiensä jalkoihini.
Tyytyväisenä siis olen makoillut sohvalla ja katsellut hömppäohjelmia televisiosta, kuunnellut L:n kanssa musiikkia ja tanssinut.
Tiskit tosin tiskasin, hyvä minä.
Ah, mikä koti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.