Aiemmin, tuo suloisesti selällään tyytyväisenä kellivä olento on keksinyt sätkimisen jalon taidon ja enää ei rauhallisesti olla. Ei niin missään.
Kameralle tosin yritetään vielä hymyillä, jos äiti tarpeeksi maanittelee: mutta niitä viuhtovia jalkoja/käsiä ei malteta pitää paikallaan sitä aikaa että yksi hieno kuva tallentuisi muistiin. Tänään, kun pojalle uuden hienon isojen poikien paidan vedin ensimmäistä kertaa päälle ja yritin ottaa hymyilevästä L:stä puhelimellani kuvaa miehen työpäivän piristykseksi, päädyin yhden onnistuneen kuvan sijasta räpsimään suttuisia kuvia sen tusinan verran. Että näin.
Lopullinen kuva, joka miehelle päätyi sisälsi hymyilevän naaman ja suttuisena viuhtovat jalat.
L on myös oppinut vahingossa tarttumaan tavaroihin. Hän repii omaa bodyaan jatkuvasti käsillään - tai ihan mitä tahansa mikä niiden pienten kourien ulottuviin erehtyy jäämään. Hauskin näky, minkä olen kohdannut on sisältänyt L:n, puuhamaton sekä puuhamaton kaaressa roikkuvan lelun.
Käsillään huitova L rukka oli vahingossa onnistunut takertumaan parilla sormellaan kaaressa roikkuvaan leluunsa - ja epätoivoisesti yritti samanaikaisesti vetää sitä samaista kättä suuhunsa.
Leluhan ei tietenkään antanut periksi, joten lopputuloksena oli suuri itku, kun se tyhmä nyrkki ei sekunnissa ollutkaa suussa järsittävänä.
Myös ympäristölleen entistä valppaampi L saa yllätyspaluun tehneen herra Moron vieraakseen, kun jotain säpsähtää. Viimeisimmässä neuvolassa terkkariopiskelija onnistui säikäyttämään L:n niin pahan päiväisesti, että hän sai herra Moron nähtyään tavata myös herra Itkun.
Kehityksessä lisämainintana, että nyt myös meidän perheen miespuoleinen vanhempi on viimein nähnyt näitä meidän vahinko kääntymisiämme, joten minun ei enää tarvitse kuvitella sen kokeneeni.
Uusi mysteeri kehityksessä syntyi jo tänään, kun voisin vannoa L:n naureskelleen herättyään. Ihmettä ei tapahtunut enää uudestaan, joten tämä äiti jäi taas epätietoisuuden valtaan -
kuvittelinko minä sen?
Tänään myös tämä äitiä aloitti taistelun tupajumiuteen, nimittäin...
Välillä totaalisen tympääntyneenä näihin yksitoikkoisiin päiviin, menin ja rekisteröidyin Lapselle Kaveri-sivustolle. Eipä taida meidän poika olla vielä kaveria vailla - lähinnä tämä äiti ehkä.
Katsotaan, onko kukaan täältä meidän kyläpahasesta löytänyt tietään samoille sivuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.