Kyllä, taas yhden illan itkua kuunnelleena, alan jo kääntymään koliikin kannalle.
Ei tähän tunnu keksivän enää mitään järkevää syytä.
Suoraan sanottuna minua suututtaa.
Minua ei suututa se, että lapseni itkee.
Minua suututtaa se, etten tiedä miksi lapseni itkee.
Äitinä haen jatkuvasti syytä siihen, miksi päivisin niin hymyileväinen - hieman ehkä kitisevä poikamme tuntee tarvetta melkein joka ilta itkeä kaikki päivän itkunsa kerralla.
Huomaan myös itsekkäästi hakemalla hakevani syytä itkuun, ettei vika vain olisi minussa tai siinä, mitä syön. Välillä iltaisin tulee tunne siitä, että olisin huono äiti kun en saa lastani heti hiljentymään ja jos saisin syyn itkuun, voisin antaa itselleni armahduksen. Syömisiäni en ole muuttanut suuntaan enkä toiseen, mutta silti tämä mysteeri-itku meille löysi tiensä lapsen ollessa +1kk ikäinen. Sekin yksi syy, minkä vuoksi neuvola ei tue koliikkiepäilyjäni.
Tähän itkuun vaan ei tunnu enää löytyvän selitystä.
Välillä syytän itsekkäästi miestäni - voi että kun tuo nyt tekee noin, aivan varmasti tuon vuoksi itkee.
Ehkä jotenkin päässäni iskostan hänen läsnäolonsa itkuun, koska päivin meillä ei itketä.
Ehkä vaan itsepintaisesti haluan syyn siihen itkuun.
Ehkä vaan haluan syyttää välillä jotakuta muuta, kuin itseäni.
Tämä vihamielisyyteni miestä kohtaan ja L:n itkukin, valitettavasti alkaa jo pikkuhiljaa koettelemaan parisuhdettamme ja viimeiset kaksi iltaa olemme tiuskineet toisillemme ennennäkemättömällä tavalla.
Neuvola ei tunnu tarjoavan minulle apua, sillä jos olen ehdottanut mahdollisuutta koliikkiin, epäilyni tyrmätään, koska saamme pojan lopulta rauhoittumaan.
Paino sanalle, lopulta.
Minun käsittääkseni myös koliikkilapset rauhoittuvat aina lopulta.
Totta, meidän lapsemme ei itke kolmea tuntia eikä pitkälle aamuyöhön.
Meidän lapsemme itkee +/- tunnin, aina iltaisin ja rauhoittuu lopulta ennen yhtätoista.
Onneksi kohta ylitämme sen maagisen kolmen kuukauden rajan ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että jos itkut sen jälkeenkin jatkuvat saattaa syy olla omassa syömisessäni.
Silloin, oi silloin, sen totean.
Rupean korvikeäidiksi.
Lynkatkaa, jos siltä tuntuu.
Voi että.. Ootko koittanut sitten jo muuttaa omaa ruokavaliota, ja jättää joitain tuotteita pois?
VastaaPoistaAlussa kyllä - pysyin erossa mm. sipulista ja vahvoista mausteista, mutta ei tuntunut olevan vaikutusta. Eilisen jälkeen päätin kokeilla uusiksi ja nyt lähti kieltolistalle edellä mainittujen lisäksi myös maitotuotteet.
PoistaEttä vedellä ja näkkärillä taistoon? :D
Kyllä mä varmaan maidotonta kokeilisin..se suolen kehittymättömyys on kuitenkin niin yleinen vaiva noilla vauvoilla, ja tulokset näkee hyvässä lykyssä jo parissa päivässä. Kaikkea mahdollista ei kannata kyllä kerralla eliminoida siitä ruokavaliosta, ihan oman elämänhalunkaan kannalta..:)
PoistaMut niin. Meillähän oli aika rajut vatsaoireet niistä maitotuotteista, mutta jotakuinkin 2,5kk:n iässä ne alkoivatkin yhtäkkiä sopia Jiille. Ei siis kannata ihan heti menettää toivoa tai siirtyä niihin korvikkeisiin (jotka taitavat useimmat muuten olla lehmänmaitopohjaisia), koska ratkaisu voi olla jo ihan nurkan takana.
Todella paljon tsemppiä!
Maitoa olisin suositellutkin jättämään pois, vaikken oikeasti tiedä imetyksestä juuri hitsiäkään. Mutta yleensähän juurikin voimakkaasti allergisoivat ensin pois, maito, kananmuna ja sitten kaiketikin viljatuotteet, jos sattuukin vauva olemaan keliaakikko :o
Poista