Hiljaisuuteen on sijoittunut onnistuneita päiviä.
epäonnistumisia,
hyviä ja huonoja hetkiä.
Olemme onnistuneet nukahtamaan ilman huutoa,
sekä suurien huutojen kera.
Juhlimme isänpäivää pienen perheemme kera
ja uunista innostuneena olen myös päässyt leipomaan ensimmäiset sämpyläni tässä talossa.
Myös alla näkyvän kakun loihdin alusta loppuun asti itse - ja sen on näköinenkin.
Ensimmäinen täytekakkuni ikinä ja maku oli mahtavampi kuin ulkonäkö antaisi olettaa.
Isänpäivänä lahjoin miestäni kuvamukilla sekä ostamalla hänelle jumpsuitin, ihan hauskuuden vuoksi kun sellaisen alennuksesta löysin. Vielä tämä harvinaisuus ei ole mieheni päälle eksynyt, mutta ehkä joskus..
Muuten otan sen omaan käyttööni.
L on edelleen äidin oma ihana L.
Kun hän hymyilee, hymyilee hän koko kasvojensa voimalla.
Harmi vain että itkukin tulee välillä samoilla magnitudeilla.
Pariin otteeseen on edelleen kieriskelty mahalta selälleen, mutta ei raukka tainnut tekemisiään aivan kokonaan vielä ymmärtää, sillä kerrat ovat harvassa. Siltikin äiti on ylpeä.
Viime yönä L koetteli tosin äitinsä hermoja enemmän kuin ikinä aiemmin,
herättäen minut aina tunnin välein. Haluaisin epäillä pojan tekevän hampaita, sillä se tuntuisi ainoalta järkevältä syyltä, mutta I highly doubt it.
Eihän noin pieni vielä.
Kuola kumminkin lentää ennen näkemättömällä tavalla ja jollei suussa ole tuttia, on siellä nyrkki jota on pakko jäystää.
Olen useana päivänä kamppaillut sen asian kanssa, kuinka haluaisin kovasti päivittää blogia - mutta en yksinkertaisesti keksi mitä kirjoittaisin. En viitsisi päivästä toiseen jauhaa kauppareissuistamme tai siitä, että olimme taas kotona ja L nukkui ulkona kolme tuntia.
Saamattoman luonteeni vuoksi, olemme hyvinkin paljon kotona.
Itseasiassa siihen liittyy kyllä tällä hetkellä sekin, että autoni pitäisi käyttää uusintakatsastuksessa, enkä ennen sitä viitsisi sillä paljoa ajella.
Kysynkin nyt, että onko jotain mistä te, jotka tätä luette, haluaisitte tietää?
Minusta, meistä tai vaikka tulevaisuuden mansikkamaista?
En hakemalla hae kysymyksiä vaikka kysymyspostaukseen, mutta jos kysyttävää löytyy voisin sellaisen tehdäkin.
Muistutan myös, että minulle saa lähettää sähköpostia, jos joku asia mietityttääkin :)
Herkullisen näköinen kakku! :)
VastaaPoistaItse luen tosi mielelläni kertomuksia mistä tahansa arkisesta aina kauppareissuista iltarutiineihin - noin niin kuin vertaistuen merkeissä. On helpottavaa lukea muiden iltahuudoista sen jälkeen, kun on kaksi tuntia nukuttanut omaa kiljukaulaansa. Ja toisaalta on kiva lukea kaikista onnistumisen kokemuksistakin, koska niistä saa aina toivoa, että ehkä meilläkin vielä..
Niin, ja luulen, että niistä nyt tylsältä tuntuvista arkisista jutuista jää lopulta kaikkein parhaimmat muistot, joita on kiva lueskella sitten, kun et todellakaan enää muista elävästi, minkälaisia ne ensimmäiset kuukaudet (ja vuodet) L:n kanssa oikeasti olivat.
Ehkä tästä rohkaistuneena alan enemmän kertomaan arjestamme.
PoistaTotta muuten tuo viimeinen, ne kertomukset varmaan ovatkin kultaa myöhemmin. :)