Kirjoitan tämän puhelimeni välityksellä, joten pidän kuulumiset lyhyinä.
Arki on lähtenyt sujumaan pienessä perheessämme hyvin ja tämä mamma tuntee rakastuneensa ja kovaa. Nyt ymmärrän viimeinkin kuvauksen siitä tunteesta, kun sydän meneekin oman rinnan ulkopuolella. Öisin on välillä pakko katsahtaa pinnasänkyyn vain tarkistaakseen, että tuo Nyytti hengittää.
Olemme käyneet jo kaupoillakin ensimmäistä kertaa ja kauhulla pelkäsin pientä huutokonserttia, sillä Nyytti ei pahemmin ole tahtonut rauhoittua muualle kuin syliin. Toisin kävi ja hyvin pärjättiin, edistystäkin on jo tapahtunut, sillä Nyytti tosissaan nukkuu tällä hetkellä omassa sängyssään ja tämä äiti valvoo, huvikseni näemmä. :D
Synnytysstoori on puoliksi nyt naputeltu ja pitkä siitä tuntuu tulevan. Varoitan myös että itse en kokenut omaa synnytystäni kaikkein helpoimmaksi, joten pelkkiä pilvilinnoja ja hattaroita ei ole kuvauksessani luvassa.
Pakon sanelemaan koin kahden kätilön ja yhden lääkärin avustaman synnytyksen, joissa apuvälineistöön kuuluivat mm. 2 pussia antibiootteja, imukuppi ja happimaskikin.
Lopputulos on kuitenkin niin ihana, että sydän pakahtuu, mutta haaveet toisesta lapsesta kyllä siirtyivät hieman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.