Kaikki sai alkunsa iltasyötöstä, joka loppui siihen että olohuoneemme seinillä oli enemmän äidinmaitoa kuin Nyytin vatsassa. Poju siis oksensi maidot komeassa kaaressa aivan kaikkialle.
Tämä on nyt toinen kerta kun näin käy ja syy on ilmeisesti niinkin yksinkertainen, kuin ettei Nyytin vatsa kestä jotain mitä itse olen syönyt. Ensimmäisellä kerralla parisen viikkoa sitten oksennettiin kahteen otteeseen, sillä tarjosin heti rintamaitoa uusiksi koska luulin pojan vain hotkineen ruokansa liian nopeasti. Toista kertaa kun lakanoitamme vaihdoimme saman illan aikana ehdotti väsynyt mies ratkaisuksi korviketta ja kolmannella syöttökerralla pysyi ruoka mahassa ja poika tyytyväisenä.
 |
| kuva lainattu täältä |
Viime kerrasta viisastuneena annoin tällä kertaa suoraan pojulle korvikketta ja valvoin tuhisijani äärellä, reagoiden jokaiseen hengähdykseenkin, joka ei omalle korvalleni kuulostanut normaalilta. Täytyy kyllä todeta kuinka paljon helpompaa tuo imettäminen on tuohon korvikkeiden lämmittelyyn verrattuna, sillä itse en kyllä tahdo enää nukahtaa sen jälkeen kun olen keittiössä häärinyt tuttipullon valmiiksi. Tosin viime yönä unettomuutta aiheutti myös huoli Nyytistä.
Nyt pääsemmekin siihen ihanaan epävarmuuteen, että mikä onkaan tämä mysteeri eines, josta poikani vatsa ei tykkää.
Ja minä tosiaankaan en ole mikään Sherlock Holmes sitä selvitettäessä.
Kai se on ryhdyttävä vedelle ja leivälle tästä lähin. Kulinaariset makuelämykset saavat nyt jäädä taka-alalle siksi aikaa, kun tässä maitobaarin virkaa täytetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.