Vauva-arkea.

Vaikkei minua ehkä ole luotu synnyttämään,
olisi minusta varmaankin tullut suosittu imettäjä aikoinaan.

Nyytti, päivää vaille 2 viikkoa, painaa tätä nykyä jo 3,465 kg.
Syntymäpaino on ohitettu jo melkein 400 grammalla ja samaa rataa jatketaan.
Pituuttakin on kasvettu ja viimeisin mitta on 51cm, josta lastenneuvolan terveydenhoitaja päätteli alkuperäisen mittauksen olleen väärä ja epäili kovasti Nyytin kasvaneen neljää senttiä synnytyksestä.

Huijasin teitä,  oikeastaan menin itse sekaisin päivissä,  neuvola olikin oikeasti perjantaina torstain sijaan. Samalla reissulla kävi mies myös tunnustamassa Nyytin omakseen ja minä päätin jakaa yksinhuoltajuuteni hänen kanssaan. Oli kyllä hieman naurettava tapahtuma - allekirjoitimme kolme paperia ja sen jälkeen olimmekin vapaita lähtemään. Jälkeenpäin tuumailimme, että bensaa olisi säästynyt mukavasti, jos paperit oltaisiin voitu toimittaa postin välityksellä allekirjoitettavaksi.

Hormonien huuruinen vauvaunelma alkaa nyt pikkuhiljaa haihtumaan ja se oikea vauva-arki alkamaan, siitä hyvänä esimerkkinä kerrottakoon että viimeiset pari yötä pojumme on ähissyt unissaan kuin humalainen seilori ja äidin unet ovat jääneet vähälle. En tiedä onko tämä sitä kuuluisaa äidinvaistoa, mutta itse herään jokaiseen tuhahdukseen, joka tuon pienen suusta pääsee ja samalla lapsemme isä kääntelee vieressäni tyytyväisenä kylkeään ja kuorsaa. Voi että mitä antaisinkaan hänen unenlahjoistaan. Heräilen siis keskimäärin jatkuvasti, kahden tunnin välein syöttämään, vaihtamaan vaippaa tarpeen mukaan ja jokaiseen pieneenkin önähdykseen, joka pinnasängyn suunnalta kuuluu. 
Valitettavasti olen liian herkkis herättämään nukkuvaa miestäni, kun itse nyt satun jo olemaan hereillä


Terveisin, uneton etelä-Suomessa.