Vaikkei minua ehkä ole luotu synnyttämään,
olisi minusta varmaankin tullut suosittu imettäjä aikoinaan.
Nyytti, päivää vaille 2 viikkoa, painaa tätä nykyä jo 3,465 kg.
Syntymäpaino on ohitettu jo melkein 400 grammalla ja samaa rataa jatketaan.
Pituuttakin on kasvettu ja viimeisin mitta on 51cm, josta lastenneuvolan terveydenhoitaja päätteli alkuperäisen mittauksen olleen väärä ja epäili kovasti Nyytin kasvaneen neljää senttiä synnytyksestä.
Huijasin teitä, oikeastaan menin itse sekaisin päivissä, neuvola olikin oikeasti perjantaina torstain sijaan. Samalla reissulla kävi mies myös tunnustamassa Nyytin omakseen ja minä päätin jakaa yksinhuoltajuuteni hänen kanssaan. Oli kyllä hieman naurettava tapahtuma - allekirjoitimme kolme paperia ja sen jälkeen olimmekin vapaita lähtemään. Jälkeenpäin tuumailimme, että bensaa olisi säästynyt mukavasti, jos paperit oltaisiin voitu toimittaa postin välityksellä allekirjoitettavaksi.
Hormonien huuruinen vauvaunelma alkaa nyt pikkuhiljaa haihtumaan ja se oikea vauva-arki alkamaan, siitä hyvänä esimerkkinä kerrottakoon että viimeiset pari yötä pojumme on ähissyt unissaan kuin humalainen seilori ja äidin unet ovat jääneet vähälle. En tiedä onko tämä sitä kuuluisaa äidinvaistoa, mutta itse herään jokaiseen tuhahdukseen, joka tuon pienen suusta pääsee ja samalla lapsemme isä kääntelee vieressäni tyytyväisenä kylkeään ja kuorsaa. Voi että mitä antaisinkaan hänen unenlahjoistaan. Heräilen siis keskimäärin jatkuvasti, kahden tunnin välein syöttämään, vaihtamaan vaippaa tarpeen mukaan ja jokaiseen pieneenkin önähdykseen, joka pinnasängyn suunnalta kuuluu.
Valitettavasti olen liian herkkis herättämään nukkuvaa miestäni, kun itse nyt satun jo olemaan hereillä
Terveisin, uneton etelä-Suomessa.
Mä en oo kuullut yhdestäkään miehestä, joka heräisi jälkikasvunsa örähdyksiin. Mulla myös tulee välillä huono omatunto, jos herättelen miestä, mutta toisinaan - varsinkin kun lapsukaisen uudelleen nukuttamisessa kestää - tökin sen hoitamaan osansa. Äidinkin on joskus pakko nukkua.
VastaaPoistaVälillä itse epäilen, ettei meillä tuo mies kuule mitään oman kuorsaamisensa alta.
PoistaEi kyllä varmaan meillä tämä minun kiltteyteni kestä enää pitkään, tarpeeksi monet valvotut yöt tuppaavat kasvattamaan heppiä ottaan ja sitten rupeaa isikin heräilemään :)
Aika samanlaisia kokemuksia meillä niin imettämisestä kuin nukkumisestakin. Minä kyllä miehen isyysloman ajaksi tein itseni kanssa sopimuksen, että koska joudun itse heräilemään imetyksen takia monta kertaa yössä (lapsi söi/syö parin tunnin välein), on pelkästään reilua, ettei minun tarvitse enää nousta sängystä vaippoja vaihtamaan. Tökin siis reippaasti miehen joka yö vaihtamaan vaipat. Myös mies piti tätä ihan reiluna järjestelynä. Nyt isyysloman päätyttyä olen kuitenkin itse hoitanut kaiken, koska töihin lähtijää tuntuisi epäreilulta herätellä öisin. Vielä tässä pohdiskelen, saako viikonloppuisin kuitenkin herättää..
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä, reiluahan tuo on noin. Itse vaan epäröin siksi tuota yöherätystä, vaikka mies onkin kesälomalla, koska hän muutenkin herää paljon meitä aikaisemmin aamuisin tuon kylppärirempan takia ja tavallaan on siis "töissä".
PoistaTietysti hän aina mukisematta vaipat vaihtaa öisin, jos sattuu sattumalta heräämään. Päivisin nakitan nuo vaipan vaihdot hyvinkin herkästi aina hänelle ;>
Kirjoitat tosi kivasti, ihan koukutuin lukemaan blogiasi! :D Mulla oma synnytys ja pikkunyytti vielä siintävät edessä kun viikkoja tällä hetkellä 30 + 6 ja tuntuu et aika ois pysähtynyt.. se ei liiku mihkään! Mutta ehkä se sit lopulta, ennenkuin huomaankaan oon jo synnyttämässä yms yms..! Mutta paljon onnea tuoreelle äidille ja teidän perheelle, jään seurailemaan blogiasi! :)
VastaaPoistaOi, voi kiitos :3 ihan tässä rupeaa jo paineita tulemaan, mutta toivottavasti laatu pysyy hyvänä ;p
PoistaIte kanssa kärvistelin noilla viikoilla, kun tuntui että kaikki on niin lähellä ja silti niin kaukana. Aika mateli ja liikaa ei halunnut hössätä suuntaan tai toiseen. Mutta believe me, lopulta se ihan yllättää, kuinka lähellä sitä h-hetkeä ollenkaan. :) Itsellä ainakin, melkein rukoili paria ekstra viikkoa, kun itsestä kaikki tuntui niin keskeneräiseltä :D
Kiitokset vielä onnitteluista ja kaikkea hyvää myös sinulle loppuraskauteen! :)
Joo ehkä se aika tästä hujahtaa :p ! Kiitos paljon!! :)
Poista