Vaunuillessa

Tänään herättiin puolikymmenen aikoihin taas, herätyskello tosin soi jo yhdeksältä mutta ylös sain itseni kammettua vasta puolituntia myöhemmin. Siitä asti ollaankin oltu hereillä, eikä edes pieni vaunulenkki saanut poikaa kuin hetkeksi torkahtamaan.

Outoa vaihtelua, sillä viikko sitten ei poika tehnyt päivisin mitään muuta kuin nukkui. Nykyään jo tuijotellaan kilpaa aivan kaikkea, jopa rumat tapettimme ovat pienen silmissä mielenkiintoisia.

Aamutoimiemme jälkeen lähdimme tosissaankin kävelemään hetkeksi ulos vaikka tuo sää olikin (ja on vieläkin) tappavan harmaa ja vetinen.  Don't get me wrong, rakastan syksyä sen vuoksi että saan laittaa päälleni kaiken maailman ihania neuleita, mutta tuo sää voisi jo vaihtua muuksi kuin pelkäksi vesisateeksi.

Kotiin palatessa ruoka maistui meille molemmille ja itse sain hetkisen rauhaa pojan kelliessä tyytyväisenä puuhamatolla, joten sain inspiraation (sekä ajan) sille siivoamiselle! Kyllä poju mielenkiinnolla kuunteli imurin hurinaa, mutta heti kun imurointi hiljeni alkoi vaativa ähinä kuulumaan olohuoneesta.

Taas syöpöteltiin ja nyt yritetään kovasti löytää sitä Nukkumattia tänne meillekin vierailemaan
pikaisen tilanneanalyysin jälkeen kyseinen henkilö on näemmä löytänytkin osoitteemme unihiekkansa kanssa!
Ja mitenkä aion hyväksikäyttää tämän minulle suodun oman rauhani?
 
Nostamalla pyykit koneesta kuivumaan.

Life has really changed.