Vasta nyt alan hitaasti sisäistämään ajatuksen siitä, että minusta todella on tulossa äiti.
Äitiydestä tulee uusi rooli monien joukkoon ja saan samanaikaisesti olla tyttöystävä, tytär, ystävä, lähihoitaja, kummityttö.... sekä uusimpana ja ehkä voimakkaimpana äiti.
Arasti mietin sitä, minkälaista pallottelua elämä tulee olemaan ensi talvena ja siitä eteenpäin. Mistä löytyy aika parisuhteelle ja kaikille ystävyyssuhteille, joita tulisi ylläpitää samanaikaisesti pienen lapsen kanssa. Ymmärrän sen tosiasian, että elämäni tulee rajusti muuttumaan eikä elämä ole yhtä vapaata kuin ennen ja hyväksyn sen, mutta silti tunnustan odottavani tulevaisuutta sekaisin tuntein, odotuksella ja epävarmuudella.
Ensimmäinen sysäys tulevan äitiyden ajattelemiseen oli rakenneultra jossa kävin. Kätilöt viittasivat minuun jatkuvasti äitinä vaikka nimenikin oli selkeästi papereisa näkyvissä. Ymmärrän sen olevan helpoin käytäntö sillä äitihän minusta on tulossa, mutta itselle nosti pelon takaraivoon siitä, että äitinäkö minut vain tullaan loppuelämäni näkemään. Äitiys tulee olemaan iso osa itseäni tulevaisuudessa, mutta en välttämättä halua sen määrittelevän aivan kaikkea mitä edustan ja olen.
Haluan silti olla äiti sekä oma itseni.
Samalla kuitenkin odotan innolla sitä, että elämäni tulee muuttumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Don't be shy.