Kuvia, jotka eivät liity tekstiin mitenkään.

Kuvat ovat eilisiltä vaunulenkeiltämme, lisäilin ne instagrammiin ja  sieltä nappasin ne vielä tännekin näkösälle.

Eilen ehdin juuri itsekseni tuskastella sen asian kanssa, että meillä ei enää juurikaan nukuta päivisin. Poju torkahtelee aina pieneksi toviksi, mutta kunnon parin tunnin unia ei tule vastaan missään vaiheessa. Koko ajan haukotellaan ja nukahdetaan lopulta vain tutin kanssa, ilman sitä itketään.

No, eilenpä sain poikani viimein unten maille, mutta pelkästään antamalla hänelle hieman korviketta. Tiedän hänen olevan juuri niillä viikoilla, jolloin ongelmaksi voisi todeta tiheän imun kauden, mutta tämä alkaa olemaan jo todella naurettavaa, jos sen aikana ei suostuta päivisin yhtään nukkumaan.
Ja selvästi ollaan silti väsyneitä.

Kun poika lopulta uneen pääsi, nukkui hän kaksi tuntia putkeen, heräsi ja söi rintaa ilman raivareita ja nukkui toiset kaksi tuntia.
Tosiaankin, henkimaailman hommia tämä lapsenkasvatus.

Mutta illalla, voi illalla...
Silloin koimme aivan tajuttomat rintaraivarit. Nyytti ei ole ikinä itkenyt noin, ensiksi syötiin hyvällä ruokahalulla mutta sitten se alkoi. Ja huuto vain yltyi, kun rintaa yritti uudemman kerran tarjota. Tutista löytyi lohduke, jonka parissa viihdyttiinkin parikymmentä minuuttia.

Uudemman kerran kun yritin imettää, mentiin saman kaavan mukaan.
Aluksi hyvä, kohta taas ei.
Ja taas itkettiin.
Hyvä niin pitkään, kun tutti pysyi suussa,
kun se tippui taas itkettiin.

Mies sai pojan nukahtamaan jossain vaiheessa, mutta ajasta en tiedä, sillä itse nukuin jo siinä vaiheessa sohvalla. Heräsin yhdeltätoista siihen, kun poika ähisi ja tuhisi nälkäänsä sohvan vieressä vaunukopassa, mies oli ilmeisesti jättänyt pojan siihen nukkumaan ja mennyt nukkumaan itsekin.
Ei näemmä ollut minua hennonnut herättää.

Tällä kerralla ruoka maistui hyvin ja ilman itkuja. Myöskään nukahtamisessa ei ollut ongelmia.

Tänä aamuna sain mitä mainioimman herätyksen, sillä poika ähisi ja piereskeli kuin mikä vieressäni. Lopulta totesin pelin olevan menetetty ja silmäni avatessa vastassa oli mitä ihanin hymy.
On se vain niin suloinen.

Kohta lähdemme taas yllänä kyviin maisemiin löntystelemään, jos sää sen sallii.
(Eilen jo kirosin luontoäitiä päättämään siitä, että sataako vai paistaako se aurinko, sillä se jatkuva vaihtelu sai minut näkemään punaista.)

Jossain vaiheessa iltapäivällä ystäväni tulee käymään kahvilla ja sen jälkeen myöhemmin illalla, miehen tultua kotiin of course, lähden erään toisen ystäväni kanssa Leppävaaraan etsimään itselleni mekkoa ristiäisiin.
Jokainen täällä päin asusteleva voi itsekseen miettiä, missä mahdollisesti saatan siellä Leppävaarassa käydä.


köh, Sello, köhköh

Have a great day,
everyone!