Ulkoilua

Fiilis on todella hyvä, sillä tänään tuli käytyä pitkästä aikaa pikkuisen vaunuilemassa tuossa pikkutiellä! Tähän asti tie on ollut aivan _järkyttävän_ liukkaassa kunnossa eikä sitä ole kaiken lisäksi hiekotettu ollenkaan. Ja minä en enää, kiitos pari vuotisen kaatumiseni, halua ehdoin tahdoin lähteä testailemaan tasapainoani tiellä, jossa pelkkä eteenpäin pääseminen vaatisi jalkaansa kenkien sijaan luistimet. Olemme siis jättäneet ulkoilut kokonaan, kauppareissuja ja ulkopäikkäreitä lukuunottamatta.

Mutta tänään, kiitos ihanan lumisateen joka peitti kokonaan jäisen tien,
TÄNÄÄN me ulkoilimme!

Tietysti, kun minun hyvän tuurini ottaa huomioon, niin kaikkihan ei tälläkään kertaa mennyt ihan niin, kuin Strömsössä. Sadesuoja hajosi ja tietysti juuri silloin, kun sitä lunta satoi. Fiksuna ihmisenä tietysti valjastin insinöörin olemattomattaitoni jo heti kotiportailla ja fiksailin sadesuojan kiinni lopulta pyykkipojilla, sillä en halunnut luopua kävelyretkestä millään.

Ulkoilu rajoittui pariinkymmeneen minuuttiin, sillä kovin pitkälle tietä emme päässeet vaunujen kanssa menemään. Tien haarautuessa eteemme lätkäistiin vaihtoehdoiksi, joko jatkaminen isoa alamäkeä pitkin tai auraamatonta, pikkuista sivutietä. Valitsin u-käännöksen, sillä kaikesta lumesta huolimattakaan en viitsinyt kokeilla tuuriani isossa alamäessä;
se kaikki jää kuitenkin kummitteli vielä lumipeitteen alla.

Kotiin päästyämme kannoin minimiehen omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan ja itse istuuduin tietokoneen ääreen. 
Kohta kumminkin pitäisi nousta, sillä eiliset tiskit kummittelevat vieläkin lavuaarissa likaisina.
Jännä juttu, etteivät ne yön aikana olekaan kadonneet, niin kuin salaa toivoin?
Ja omistamme kyllä tiskikoneen, mutta kaikki teflon-pintaiset, kuten paistinpannu, pesen ihan suosiolla käsin.
Myöskin tämän päivän ruoka odottelee valmistajaansa.
Pyykkiäkin tietysti voisi pestä.
Voi tätä ainaista joutilas elämää!

Instagram fiilistelyjä!